Huomasin tässä, ettei kotityöskentely siis etätyö sovi yhtään mulle, eikä varsinkaan omassa huoneessa vanhemmillani.
Kotona on koko ajan keskeytyksiä ja yhtäkkisiä menoja.
Se on tullut tärkeäksi, että töillä pitää olla oma rakennus ja koti pitää pyhittää levolle ja omille askareille.
Silloin, kun olin vielä olohuoneessa. Meno meni näin: Pikkuveli tuli ny tohon viereen pelaamaan pelejään ja nyt en pysty keskittymään, ja koira kusi lattialle, nyt pitää viedä koira ulos ja siivota. Ah karitsat taas huutaa, pitääpäs ne ruokkia.
Sentään omassa huoneessa on vielä rauhallista, mutta harmittaa se kun työpiste on pitänyt siirtää sinne.
Sitten kun menen ihmistenilmoille alakertaan, jossa kaikki tapahtuu, silloin tulee aina jotain muuta tekemistä.
Noniin. Nyt pitää ajatella viisaasti ja keksiä joku tavoite, sekä lausua se hiljaa ääneen. Koska mun pää on ollut niin sekaisin kaikista vaihtoehdoista, mihin päin meen elämässä.
Oon nyt valmis olemaan oman yritykseni vuoks ainakin ensin vuodenajan kotikotona täällä korpimetsässä. Teen sitä sivutoimisena, koska tulot ei ole tasaiset, mutta enimmäkseen keskityn 2D animointiin, myyntipuheluihin ja grafiikan luomiseen. Päätyöksi haen johonkin töihin lähikuntaan kahvilaan. Silloin pärjäisin rahallisesti ja pystyn säästämään enemmän pääunelmiani varten.
Laitan viestiä Etelä-Suomessa oleviin kahviloihin, ehkä ennen ensvuotta ja kysyn onko minulle paikkaa siellä. MUTTA muutan nopeammin pois kotikunnaltani ja lopetan yrityksen omalta osalta, jos työkolleegani ei puolenvuoden sisällä tee omaa osuuttaan meidän firmassa ja editoi. Koska tää yritys ei ollut muutenkaan mun idea ensimmäisenä, joten nyt jo ärsyttää miksi yksin tässä aherran.
*näyttää keskisormiaan ilman, että kukaan huomaa.
Sitten, kun asun jossain etelämmässä, teen päätoimisena edelleen jotain kahviloissa, sivutoimisena animaatioita ties kelle tai sittenvain omaan someeni. Etelä-Suomea en ole vielä valloittanut, enkä ole asunut siellä, niin pakkohan sinne mennä on.
Kahvilatyö on helppoa ja se on mun väline, että saisin muutaman vuoden lisäaikaa harjoittaa animoimista vapaa-ajalla. Sen jälkeen, kun koen olevani jo ammattilainen ehkä kolmen vuoden jälkeen, uskallan hakea isoihin animaatiostudioon.
Päätavoitteena mun on päästävä johonkin suureen animaation tuotantotiimiin ja parhainta olisi, jos se on jossain toisessa maassa.
Oon jo jonkin aikaa miettiny mun tulevaisuutta. Varsinkin millasta mun mummoelämä tulee olee. Eli millaista mun haave-elämä ois 60 v pääst, jolloin oon noin 80, oho, aika hullun kuulosia lukuja.
Ajelen hemosiistillä kuplavolkkarilla ympäri kyliä ja kaupunkeja musiikki pauhaten täysillä. Näyttelen ikkunasta keskariani kaikille nuorille aurinkolasit päässäni. Haen lapsenlapseni alakoulusta ja hän pääsee elämänsä siisteimpään kyytiin siistin mummonsa kanssa, joka antaa salaa 50 e ylimääräistä rahaa ja sanon ”Osta jotai herkkui kaupasta! Elä kerro äitilles”. Siihen aikaan oon tietenki miljonääri.
Sitten välillä, ehkä joka kolmas vuosi kyllästyn ihmisiin kaupungin elossa ja kaikkeen ympärilläni, niin lähden Norjaan yksinäisille vuorille. Mukana on kasaripaku, ukulele, kissa, koira, onki ja mun oma yksitykis sensei, joka opettaa mulle elämän salaisuuksia. Ukulelella viihdytän itseäni, kissa ja koira tuo elämäniloa ja sopivasti vähän vastuuta, ja opettajamestari tuo mulle rauhallisia ajatuksia. Ainiin ja paku on mun asunto ja mun maalitaulu, johon taiteilen.
Niin öö tulevat 10 vuotta… oon mää suunnitellut mun eläkepäivät jo ja seuraavan tulevan vuoteni ehkä yrittäjänä. Mutta tarviiko sitä välimatkaa miettiä? Kai se väliaika aika on se, jolloin löydän itselleni sen kasaripakun.
oivallus joka o tullu aikaa sitte, mutta ny keksin sanoittaa sen, niin kerron ny tähäkki sen. oon oppinu lähes kokonaan pois turhasta haikailusta. ku jotku edelleen unelmoi ja haaveilee jostain mitä aikoo itte saavuttaa, mutta se jää tekemättömäksi ja pitemmäksikin aikaa. haikailusta tullee murehtimista ”voi kun olisin tehnyt jo tämän”. se jää pitemmälti vaan harmittaa, jos ei tee murheilleen jotain tai unelmiensa eteen mitään, ajattelee sitä jatkuvasti. joillaki on tekemättä tiskaus, jotku ei vieläkään oo kertonu ihastukselle tykkäävänsä siitä ja jotku ei vielkää oo noussu sängystä päivää varten tälläkin hetkellä🫵🤨
kun tullee ideoita, miksei tekisi niitä? vaikka heti?
jotkut asiat kyllä kestää aikaa esim jonku uuden oppiminen. kitaran soiton tai laulamisen opettelukin, mitä haluan itse opetella enemmän, mutta vielä en ole kunnolla löytänyt aikaa siihen. seku mullo liikaa ideoit, joten niitte ajoittamine o vaa pakollist. ai että oppispa asioita nopeemmi😫 sille asialle pystyy tekkee aika huonosti mitään.
omista haaveiluista puheenollen🤯 täs mun unelmat (ainaki uran kannalta, mutt ne toteutuu ajallaan jos vielä innostaa)
automaalaaja. jos joskus tulevaisuues vielä innostun opiskelemaan toho, nii tuunaisin läheistenki autoi😁
freelancer taidemaalaaja. siis no maalaamine onnistuu jollai tasol ja oon jonki aikaa katellu yhtä sivustoa, johon voi pistää omaa taidetta myyntiin. sekä siinä saattais saaha tilaustöitäki.
saippua- tai/japuunveistäjä. oon kerran veistäny pienen teoksen saippuasta ja sain myytyäkin sen aika äkkiä🤯🤯
(ulkomaan)toimittaja. tavallaan oon jo😳 mutta en, vaan harjoittelija. ehkä jossain vaihees meen opiskelee täks, mutta ennen lisäopiskelui, haluun töihi ja ansaita rahhaa ja kokemusta.
tatuoija. siihe vissii pitää opiskella itsenäisesti, mutta en vielä ryhdy siihen.
tanssija. omg tää o iha ykköne, jos nää pitää jörestää! varmaan mikä tahansa tanssi käy mulle, lattarit ja k-pop, mikä vaa, kuha pääsee liikkuu taiteellisesti😍 siis no tanssin jo, mutt vaa omal kämpäl, se vaa ei oo nii professional, toisaalt se ei haittaa.
eli haaveilen taide-aloista enimmäksee. voi olla ett jotai jäi mainittematta, mutt pienimmät haaveilut jätän mainittematta. tällä hetkellä koitan selviytyy media-alan opinnoista😫 sit voin alottaa jonku uuen ison rosessin🤯
