Avainsana: tyäelämä

Etätyö

Huomasin tässä, ettei kotityöskentely siis etätyö sovi yhtään mulle, eikä varsinkaan omassa huoneessa vanhemmillani.
Kotona on koko ajan keskeytyksiä ja yhtäkkisiä menoja.
Se on tullut tärkeäksi, että töillä pitää olla oma rakennus ja koti pitää pyhittää levolle ja omille askareille.

Silloin, kun olin vielä olohuoneessa. Meno meni näin: Pikkuveli tuli ny tohon viereen pelaamaan pelejään ja nyt en pysty keskittymään, ja koira kusi lattialle, nyt pitää viedä koira ulos ja siivota. Ah karitsat taas huutaa, pitääpäs ne ruokkia.
Sentään omassa huoneessa on vielä rauhallista, mutta harmittaa se kun työpiste on pitänyt siirtää sinne.
Sitten kun menen ihmistenilmoille alakertaan, jossa kaikki tapahtuu, silloin tulee aina jotain muuta tekemistä.

Onneksi tämä työskentelymuoto päättyy pian.

Minä hurjana miljonääri mummelina

Oon jo jonkin aikaa miettiny mun tulevaisuutta. Varsinkin millasta mun mummoelämä tulee olee. Eli millaista mun haave-elämä ois 60 v pääst, jolloin oon noin 80, oho, aika hullun kuulosia lukuja.

Ajelen hemosiistillä kuplavolkkarilla ympäri kyliä ja kaupunkeja musiikki pauhaten täysillä. Näyttelen ikkunasta keskariani kaikille nuorille aurinkolasit päässäni. Haen lapsenlapseni alakoulusta ja hän pääsee elämänsä siisteimpään kyytiin siistin mummonsa kanssa, joka antaa salaa 50 e ylimääräistä rahaa ja sanon ”Osta jotai herkkui kaupasta! Elä kerro äitilles”. Siihen aikaan oon tietenki miljonääri.

Sitten välillä, ehkä joka kolmas vuosi kyllästyn ihmisiin kaupungin elossa ja kaikkeen ympärilläni, niin lähden Norjaan yksinäisille vuorille. Mukana on kasaripaku, ukulele, kissa, koira, onki ja mun oma yksitykis sensei, joka opettaa mulle elämän salaisuuksia. Ukulelella viihdytän itseäni, kissa ja koira tuo elämäniloa ja sopivasti vähän vastuuta, ja opettajamestari tuo mulle rauhallisia ajatuksia. Ainiin ja paku on mun asunto ja mun maalitaulu, johon taiteilen.

 

Niin öö tulevat 10 vuotta… oon mää suunnitellut mun eläkepäivät jo ja seuraavan tulevan vuoteni ehkä yrittäjänä. Mutta tarviiko sitä välimatkaa miettiä? Kai se väliaika aika on se, jolloin löydän itselleni sen kasaripakun.