Niin siitä erokakusta ööh… se ei mennykkään niinkuin me suunnittelimme silloisen muruseni kanssa.
Mietimme kaunista suklaakakkua, jonka päällä on mansikkakuorrutetta, koristeena tuoreita vadelmia ja uunissa rusketettua valkosuklaarouhetta. Kuulostaa hyvältä eikös? Lopulta me saatiin aikaan mutakakku.
Noh mites se meni sitten. Meillä ei ollut oikeanlaista vuokaa, se oli iso miinus tässä hommassa. Ja toinen iso miinus oli, että kuorrute olisi pitänyt valmistella jo edellisenä päivänä.
Elikkäs mansikkakuorrute olikin harmaan sävyistä kiisseliä, jota nimitimme monin eri sanoin. Valkosuklaa me kärtsättiin mustaksi levyksi, jolla olisi voinut lyödä jonkun hengiltä. Vadelmat… ne odotti pöydällä muutaman päivän ja ne kasvattivat jo villaturkinkin. Hmm mitähän muuta siinä tapahtui.
Lopulta läjä mutakakkua oli niin ylimakea ja suuri, ettei me millään voitu sitä päihittää. Onneksi puolet siitä isosta läjästä selviytyi perheelleni pelastukseen.
Että sillai juu. Ehkä se kakku kuvaa meidän suhdetta, ettei asiat onnistukkaan niin kuin haluaisi.
