Monimutkaiset rakkauskysymykset

Rakastaisitsä mua silti, jos oisin mato?

Yksi exkumppaneistani kysyi tätä minulta joskus vuosia sitten kahden kuukauden suhteemme aikana. Vaikka mediaseksikkyyden mukaisesti tyttöystävä kysyy poikaystävältään tätä monimutkaista kysymystä, pöydät kääntyivät nyt ympäri.

Vastasin järkeillen, ”En, koska jos oisit mato, en alunperinkään ois ees huomannu sua tuolta maasta”.
En silloin ajatellut (enkä vieläkään ajattele), että kukaan ikinä kysyisi tuota tosissaan. Tämän hetken jälkeen aloin miettimään sitä. Muistan kyllä kysyjän reaktion, pitkä tyhjä katse ja hiljaisuus, mutten ole varma oliko hänellä muutenvain tapana jäädä analysoimaan kaikkea sillä tavalla.

Toivotaan kuitenkin, ettei tuo vastaukseni ollut sydäntä musertavaa.

Sanotaan vaikka, ihmissuhteet ovat aina opettelua kaikille.

Erikoinen erokakkumme

Niin siitä erokakusta ööh… se ei mennykkään niinkuin me suunnittelimme silloisen muruseni kanssa.

Mietimme kaunista suklaakakkua, jonka päällä on mansikkakuorrutetta, koristeena tuoreita vadelmia ja uunissa rusketettua valkosuklaarouhetta. Kuulostaa hyvältä eikös? Lopulta me saatiin aikaan mutakakku.

Noh mites se meni sitten. Meillä ei ollut oikeanlaista vuokaa, se oli iso miinus tässä hommassa. Ja toinen iso miinus oli, että kuorrute olisi pitänyt valmistella jo edellisenä päivänä.
Elikkäs mansikkakuorrute olikin harmaan sävyistä kiisseliä, jota nimitimme monin eri sanoin. Valkosuklaa me kärtsättiin mustaksi levyksi, jolla olisi voinut lyödä jonkun hengiltä. Vadelmat… ne odotti pöydällä muutaman päivän ja ne kasvattivat jo villaturkinkin. Hmm mitähän muuta siinä tapahtui.

Lopulta läjä mutakakkua oli niin ylimakea ja suuri, ettei me millään voitu sitä päihittää. Onneksi puolet siitä isosta läjästä selviytyi perheelleni pelastukseen.

Että sillai juu. Ehkä se kakku kuvaa meidän suhdetta, ettei asiat onnistukkaan niin kuin haluaisi.

Parisuhdekriisi!

Palautuuko parisuhde, jos muutan takaisin paikkakunnalle, jossa muruseni on?

Haluanko mä sitä? En oo varma.

Toisaalta hän on äärimmäisen suloinen, ymmärtäväinen ja huomaavainen persoona. Komistus, joka kertoi eilen ”eroamispuhelussa” mun olevan täydellinen, että ansaitsisin parempaa ja minusta ei löydy koko suhteen ajalta mitään negatiivista, sekä olisin aina tervetullut hänen luokseen. Hän kertoi tarvitsevansa kokominut, fyysisenkin olemukseni suhteessamme. Hänen kanssaan ei onnistu etäsuhde, mitä se on ollut jo puolivuotta. Yritin saada kommunikointiamme lisääntymään viestittelemällä useammin, mutta muru useimmiten muka vaan unohti keskustelun jättäen luetulle tai ei. Puhelutkaan ei kuulemma onnistu.

Ensimmäisen kysymyksen mun alunperin piti kysyä vain murultani, eikä itseltäni. Mutta haluankin käydä asian läpi kirjoitettuna, niin selkeytän ajatuksiani ja valintojani.

Moni asia mun päätä vaivasi meidän suhteessa, toisen epäjärjestelmällisyys, sotkuisuus, pienten lupausten rikkominen itseltä ja muilta, yllättäen vaihtuvat aikataulut ja niistä kertomattomuus. Tää on kuin rikoslistaa kertoisi, kauheeta!

Me sovittiin eroavamme ensiviikolla, jolloin nähdään. Ja sovittiin, että me leivotaan erokakku, sellainen sydämen muotoinen, joka leikataan keskeltä halki, jolloin me erotaan virallisesti. Ajattelin sen olevan hauska idea kutsua myös kavereita, mutta muru keksi, että pidetään se vain kahdenkesken. Voi olla, että siitä tulee niin surullista ja romanttista, etten millään syyllä haluakkaan erota, ei tiedä.

Mietimme siirtymistä friends with benefits suhteeseen. Se tulee varmasti tuntumaan oudolta, kun en ole ennen ollut semmoisessa. Onko se sitten vain seksiä ilman tunteita? Miten edes ryhdyn tunteettomaksi tän suhteen jälkeen, kerta tää on mun parhain ikinä ollut suhde. Mutta sen tyypän paikkakunnassa ei tapahdu mitään, kuolen tylsyyteen siellä, jos muutan sinne.

Miten ihmissuhteet vaikuttavatkaan niin paljon muhun, ihmiseen. My days. Pitääpäs tästä lähteä kohta metsästämään uusi pookey.

Ryppy rakkaudessa

Oon alkanu tuntee ihan uutta tunnetta mulle, rapistuvaa rakkautta. Naama rutussa kyynelehdin välillä. Puristaa rintaa, kun ajattelen mun ja mun murun suhteen olevan jo musertunut. Se jännite vie keskeltä rintaa hengityksen ja sitten tulee kylmät väreet alas kehoon.

Meiän suhde ei enää toimi, en pysty enää jatkamaan, en oo onnellinen, enkä enää ajattele hänestä tai juttele hänelle innoissani. Ehkä meidän pitää vain lopettaa tää paska. Oon jo luovuttanu suhteen parantamisesta.
Damn

En oo ollutkaa näin syvällisessä parisuhteessa aikasemmin. Ymmärrän tosin paremmin kaikkia sydänsuru -lauluja, mua vaan on alkanut ärsyttämään niiden kohdalla.

Tää tyyppä ”unohtelee” liian monesti asioita, niinkuin viestittelyn. Oon pitänyt arvossa, että suhteissa aloitetaan ja kysytään ”vuorotellen” kuulumisia, ettei viestien ekanalaitto oo vaan toisen homma. Hän kysy viimeks yli kuukausi sitten kuulumisia ensin. Ärsyttää miks ees tarkistin sen 2 kertaa jopa.

Sisko suositteli mulle, että löytäisin paremman poikaystävän. Ehkä pitäisi ottaa neuvosta vaari.