Ihan vasta oon tajunnu kantapään kautta kuinka paha juttu on olla liikkumatta. Olin lopettanut aktiivisen liikunnan noin puolenvuoden ajaksi, ja tässä kohdin huomasin kuinka oon muuttumassa puukalikaksi. Voimat on hiipuneet, lihakset ja jänteet on jäykistyneet. Menkatkin on aina viikon pituiset, jos en liiku. Parhaimmillaan ne kestää vain kolme päivää liikunnallisen elämän kanssa. En ole täysin varma liittyykö tämä myös liikkumiseen, mutta oon sairastunut helpommin mitä muistelen aikaisempaan. Eniten olen ollut flunssassa ja vatsan kanssa on ollut pieniä ongelmia.
Käsien lihakset ovat olleet kaikista heikoimmat. Ne ei jaksa nostaa paljoakaan painoa, enkä edes saa leukaakaan.
Vahvimmat lihakset mulla sijaitsee jaloissa. Huomasin tossa muutama päivä sitten tansseissa, että eihän mun jalat ole moksiskaan siitä. Tanssiparini valitti jo pohkeiden tuntuvan pahalta seuraavana päivänä. Eillen mietin, että mun pitää tänään pyöräillä jonnekkin vaan. Niin pyöräilinkin rätisevällä pyörälläni 12 km pullakahveille ja sitten takaisin kotiin. Jalat ei tunnu olevan moksiskaan. Mulla ois just täydelliset jalkapalloilijan jalat, niinkuin koko suvullani.
Ja oonhan mä ennenkin kiduttanut mun jalkoja sillä, että pyöräilin kerran Raahesta Ouluun kylmiltäni. Silloin tosin jaloissa tuntui illalla ne kaikki kilometrit, muttei enää seuraavana päivänä.
Kyllä sen vielä muistaa miten vaikkapa 2 vuotta sitten olen jaksanut tehdä arjessa monenlaisia asioita, kun oli paljon liikuntaharrastuksia.