biisit jokka vaa hittaa atm:
• ojos así – shakira
• el perdon – nicky jam, enrique iglesias
• via con me – paolo conte
kate bushin 🎵army dreamers🎵 saa itkemään. varmemmin ku o laulanu kohtaan ”i’ve a bunch of purple flowers to decorate to mammy’s hero” ja eka kyynel vierähtää ja laulaminen vaikeutuu koko loppuajaks.
siinä lauletaan nuoresta, joka kuoli ja sen armeijatoverit kantaa sen kotii (en ehk täysin oikee ossaa suomentaa) ja se ei ollu ees 20 vuotta. ja tää laulaja miettii mitä siitä ois voinu tulla, jos se ei ois kuollu.
surullista o kuvitella menettää joku nii läheine ihminen jossai tyhymässä sodassa, jonka päätti järestää isompi taho, jota ne ei ite tuu todellisuuessa kokemaan.
luin jonku uutisen ny viimeaikoina siit venäläisestä, joka taisteli ukrainalaisten puolesta. se ei vielä saanu itkemään, mutta ny kuvittelen sen miehen tossa laulussa. nyt surettaa vielä enemmä ku aattelee kui hirveitä kokemuksia ihmiset kokee siellä sodan jaloissa. taistelemassa olevat ja heiän läheiset.
vielä en oo menettäny läheisiä paljoa, mutta tiiän kaikkien ajan vielä koittavan jonain odottamattomana hetkenä. sitä o varmana hankala uskoa todeksi, vaikken oo sitä sillai kokenu. osaan kuvitella sen tapahtuvan.
musiikilla o yllättävä vaikutus. yhen biisin myötä läjäytin yllä olevan tekstinki.
käärijältä 🎵online🎵 kuvastaa hyvin mua atm.
on pitkää ollu jo olo ettei ennää kiinosta roikkua someissa. tää olo tullee sillai aalloissa, eli välil kiinostaa enemmä tietty. mun kamut o saanu tottua siihe etten jaksa välttämättä vastaa niitte snäppeihi. paitti jos siin o jottai veri important viesti, nii sitte tietenki pittää vastata. aatella niit tyyppei joille se o nii tärkeä ett jääkö avatulle. kuka vittu jaksaa ajatella ett siino jottai pahhaa😭
en jaksa kokoajan sosialisoitua. harkkapaikka o jo iha tarpeeks sitä😳 joka päivä saa nähä immeisiä🤯
se ois muuten iha siistiä tehä oma biisi joskus. en kyl tiiä tulleeko tää idea toteutumaan koskaa mun kohalla.
