ajatuksia arkistot - opiskelijaelämää

Kesän kauneus

Sen huomasi heti keväällä, kun lehdet alkoivat pulppuamaan esiin, ja nyt kesällä rehottamaan koivuissa ja pusikoissa. Aivankuin kaikki paikat täydentyisivät ja pursuaisi, niinkuin hiivataikina liinan alla kulhossa. Kuuset jatkaa pituuttaan pienillä tupuillaan oksien päissä. Pienetkin puut ja taimet näyttää suurimmilta. Kaikki omenapuut vie minut suoraan ulkomaille kukkien puhjettua esille. En ennen edes huomannut omenapuiden kukkia. Syreenit, niin kuin kaikki muutkin kukkaispuut näyttävät olevan parhaimmillaan.

Kesäkuuhun mennessä kaikki kukat ovat vallanneet pellot ja tien varret. Eniten näen valkoisia, violetteja ja keltaisia lisäyksiä nurmen päällä. Yhden niityn näin lähes täysin keltaisena. Pihojen suuret ja pienet puutarhatkin kukoistavat, muutama kukka on vasta aukeamaisillaan.

Järven pinnat kopioi taivaan ja vastarannan. Veden äärellä kaikesta tulee hengellisempää ja maagisempaa.

Sumu ja kevyt sadesää erottaa horisontin vaaleudellaan tuoden syvyyttä. Kaikki sinertyy mitä kauemmas katsoo. Sade pistää kaikki pinnat kiiltämään ja heijastamaan, kaikki valot näyttää moninkertaisilta ja tunnelmallisimmilta. Sade hiljentää kaikki äänet ympäriltään oman voiman ja ropinan avulla, tulee hengittävä hetki ja ajatuksetkin katoaa hetkeksi.

Auton ikkunassa pisarat kilpailee vauhdista, joskus ne yhdistyy ja voimistaa toisiaan. Tuulilasiin iskeytyvät pisarat muodostavat itikan pistoa muistuttavia läikkiä. Kalliot, jotka ovat posautettu teiden tieltä, näyttävät tummemmilta ja voimakasvärisiltä, joita kasvusto myös ympäröi.

Jostain horisontin puiden välistä nousee pehmeitä savupilviä, mitähän siellä tapahtuu? on aina heräävänä ajatuksena.

Tekee mieli maalata kaikki mitä näen tai vähintään piirtää luonnokset. Se olisi unelma, jos saisi kuvattua katseellaan kauneudet talteen päähän. Niinhän muistot toimiikin, mutta ne vain saattaa muuttua ja haalistua pois.

Monet näistä ajatuksista on jokapäiväisiä ja kaikki niistä lisää pienen hymyn suunpieliini. Äitini mukaan olen tarkkaillut aina maailmaa pienestä asti. Olen katsellut pieniä kukkakuvioita villapaidassa, ja veljieni hassuttelua, ja niin tarkkailen nykyään edelleenkin.

Kirjoitettu: 17.6. Automatkalla Lahteen

Parisuhdekriisi!

Palautuuko parisuhde, jos muutan takaisin paikkakunnalle, jossa muruseni on?

Haluanko mä sitä? En oo varma.

Toisaalta hän on äärimmäisen suloinen, ymmärtäväinen ja huomaavainen persoona. Komistus, joka kertoi eilen ”eroamispuhelussa” mun olevan täydellinen, että ansaitsisin parempaa ja minusta ei löydy koko suhteen ajalta mitään negatiivista, sekä olisin aina tervetullut hänen luokseen. Hän kertoi tarvitsevansa kokominut, fyysisenkin olemukseni suhteessamme. Hänen kanssaan ei onnistu etäsuhde, mitä se on ollut jo puolivuotta. Yritin saada kommunikointiamme lisääntymään viestittelemällä useammin, mutta muru useimmiten muka vaan unohti keskustelun jättäen luetulle tai ei. Puhelutkaan ei kuulemma onnistu.

Ensimmäisen kysymyksen mun alunperin piti kysyä vain murultani, eikä itseltäni. Mutta haluankin käydä asian läpi kirjoitettuna, niin selkeytän ajatuksiani ja valintojani.

Moni asia mun päätä vaivasi meidän suhteessa, toisen epäjärjestelmällisyys, sotkuisuus, pienten lupausten rikkominen itseltä ja muilta, yllättäen vaihtuvat aikataulut ja niistä kertomattomuus. Tää on kuin rikoslistaa kertoisi, kauheeta!

Me sovittiin eroavamme ensiviikolla, jolloin nähdään. Ja sovittiin, että me leivotaan erokakku, sellainen sydämen muotoinen, joka leikataan keskeltä halki, jolloin me erotaan virallisesti. Ajattelin sen olevan hauska idea kutsua myös kavereita, mutta muru keksi, että pidetään se vain kahdenkesken. Voi olla, että siitä tulee niin surullista ja romanttista, etten millään syyllä haluakkaan erota, ei tiedä.

Mietimme siirtymistä friends with benefits suhteeseen. Se tulee varmasti tuntumaan oudolta, kun en ole ennen ollut semmoisessa. Onko se sitten vain seksiä ilman tunteita? Miten edes ryhdyn tunteettomaksi tän suhteen jälkeen, kerta tää on mun parhain ikinä ollut suhde. Mutta sen tyypän paikkakunnassa ei tapahdu mitään, kuolen tylsyyteen siellä, jos muutan sinne.

Miten ihmissuhteet vaikuttavatkaan niin paljon muhun, ihmiseen. My days. Pitääpäs tästä lähteä kohta metsästämään uusi pookey.

Hankaluuteni urheiluharrastusten kanssa

Mä oon pikkuhiljaa oppinu täsä ainakin 3 opiskeluvuoden aikana, ettei mun kannata jättää tekemättä ja kokematta asioita, siksi ettei joku muu ole lähteny mun mukaan. Oon toistanu tän virheen monesti ja pikkuhiljaa alkanu tajuumaan sitä.

Nyt viimeisin kerta mitä nyt muistan on, kun odotin 2 kuukautta kaveriani lähtemään tanssiharrastukseen mukaan, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Alussa hänkin oli innoissaan ja mukana ideassamme, mutta sitten sen aloittaminen vain venyi ja venyi. Pääsin sentään yhden kerran kokeilemaan sitä lajia, kun päätin lähteä yksin.

Muistaakseni ensimmäisin kerta kun tein tän virheen oli pikkulapsena, kun odotin sukulaiseni aloittavan samaan aikaan jalkapallo -harrastuksen, sitä ei tapahtunutkaan. Oppimisen ja rohkaistumisen sijaan jäin harmittelemaan asiaani itsekseni.

Vaikka usein lähdenkin yhtäkkiä toiseen kaupunkiin yksin seikkailemaan, monesti tämä mun probleema on ehkä useimmiten harrastusten kanssa. Paitsi jotkut harrastukset ovat poikkeus, kuten esimerkiksi äkki-ilmoittautuminen kesäteatteriin. Tulevaisuudessa pyrin olemaan vielä nopeampi toimimaan tällaisen idean kohdalla.

Minä hurjana miljonääri mummelina

Oon jo jonkin aikaa miettiny mun tulevaisuutta. Varsinkin millasta mun mummoelämä tulee olee. Eli millaista mun haave-elämä ois 60 v pääst, jolloin oon noin 80, oho, aika hullun kuulosia lukuja.

Ajelen hemosiistillä kuplavolkkarilla ympäri kyliä ja kaupunkeja musiikki pauhaten täysillä. Näyttelen ikkunasta keskariani kaikille nuorille aurinkolasit päässäni. Haen lapsenlapseni alakoulusta ja hän pääsee elämänsä siisteimpään kyytiin siistin mummonsa kanssa, joka antaa salaa 50 e ylimääräistä rahaa ja sanon ”Osta jotai herkkui kaupasta! Elä kerro äitilles”. Siihen aikaan oon tietenki miljonääri.

Sitten välillä, ehkä joka kolmas vuosi kyllästyn ihmisiin kaupungin elossa ja kaikkeen ympärilläni, niin lähden Norjaan yksinäisille vuorille. Mukana on kasaripaku, ukulele, kissa, koira, onki ja mun oma yksitykis sensei, joka opettaa mulle elämän salaisuuksia. Ukulelella viihdytän itseäni, kissa ja koira tuo elämäniloa ja sopivasti vähän vastuuta, ja opettajamestari tuo mulle rauhallisia ajatuksia. Ainiin ja paku on mun asunto ja mun maalitaulu, johon taiteilen.

Niin öö tulevat 10 vuotta… oon mää suunnitellut mun eläkepäivät jo ja seuraavan tulevan vuoteni ehkä yrittäjänä. Mutta tarviiko sitä välimatkaa miettiä? Kai se väliaika aika on se, jolloin löydän itselleni sen kasaripakun.

Matkustus yksin

Tästä haaveesta en ole vielä läheisille joutanut jorista. Mä niin haluan matkustaa yksin, ilman ketään muuta, joka saattaa pysyä liian kauan mun kanssa. Vaikka pitkäaikainen seura ois mukavaa ja tulee naurettua ja vietettyä hyvää aikaa. Tuntuu että tarviin jonkun pitkän matkan jonnekkin vaan yksin, ei väliä onko se ulkomailla vai Suomen rajojen sisällä.

Haluan vapauden olon, ilman liian tarkkoja aikatauluja, edes vuodeksi itselle omistettu matka. Kun on muita henkilöitä matkassa, pitää miettiä muidenkin tarpeita. Riittääkö ruoka ja vesi? Nyt taas pitää ostaa lisää vessapaperia. Enemmän ihmisiä, enemmän tarpeita ja kiirettä. Monesti kaikilla on aina kiire kävellä jonnekkin. Yksin jos olisin, voisin täysillä nauttia matkasta ja hidastella niin paljon kun vaan sielu halajaa ilman ylimääräistä valitusta.

Toteutan tän matkusteluhaaveen joskus, sen aika ei selkeesti oo vielä tän vuoden alussa, mutta jo kolmen kuukauden päästä voin valita mitä teen, kun opiskelut on ohi. Suunnitelmissa on tietenkin vakituinentyö matkustelun lisäksi, mutta ei työ ole hyvä syy jumittua yhdelle paikkakunnalle.

Haluun nähdä paikkoja, ikuistaa mua puhuttelevampia paikkoja, ihmisiä ja mitä vaan valokuviin ja mustekynällä paperiin.

Mullo tauti, matkakuume😩

syksyn pimentämänä

tuntuu ett oon vaan harvan muun kans jaksanu puhhuu immeisiä vaivaavista asioista, ku tyypät kertoo samat sanat ja saarnat vaikk ois eri ihmine. kerronpas vaikkapa kausimasennuksesta, joka kurittaa enimmäkseen tätä pohjoista väkeä.

en haluis sanoa ett mullo syysmasennus, ku keksin muitaki tekijöitä jokka sillosta ja tällöstä masistelua edistää. onko ne ny hormoonivitunkierron syytä vai surettaako ny muutevvaa vai onko vaa ressiä ja huono päivä pelkästään. vaikka tuntuu tyhmältä syyttää pimeyttä, nii kyl se auringon paistelu on keholle kuin mielellekkin tärkeä.

oon itelleni sitä epäilly viimesyksyn jälkee, ku sillo tuntu että kaikki itkettää ja halusin vaa jäädä nukkumaan kämpälleni, kun arki tuntui raskaalta, vaikkei sen isompia tehtäviä meiltä vaadittukkaan. huonompina päivinä itkin jo ennekku heräsin. kerran näin aivan paskaa unta, joka itketti kokopäivän. toinen itkusyy aamulla minkä muistan, heti ku tajunta alko heräämään, eka ajatus oli siitä, kuinka paska tyyppi oon, kuinka kukaan mun läheinen ei oikeesti tykkää musta ja ne esittää välittävänsä. ja perhana se oli aivan perseestä ajatella niin. nyt vielä ei oo tullu nii pahasti nää ajatukset takas, vaikka nytki o vähän paska olo🤡💩 tuntuu etten osaa ja tiiä mitään järkevää, enkä oo vaa tarpeeks. paitsi että kyl ne ajatukset onki jo tullu takas, jonka ny älyän vasta kirjotettuani ne ylös.

pari vuotta sitten ennen omaa syysmasentelua ekaa kertaa kun kuulin yhellä sukulaisellani olevan syysmasennus, se kuulosti iha hölmöltä. ”kyläily piti perua piemyden takia?” en kai sanonut ääneen sitä kui hölmöltä syysmasennus tuntu olevan, vaikka olin jo tota ajatusta enne kokenu yksinäisyyen aiheuttaman masennuskauden. miten mun mieli toimii näi oudosti??🤦‍♀️
se aikasempi masennus oli joskus ennen yläastetta ku oma kaveritilanne oli melkeen olematon yhtäkkiä ja no kenestä se ei tuntuis tuskalliselta, niin että tulee mieleen vielä pahempia ajatuksia itsestä. mutta se kausi hälveni onneks ja siitä o selvitty.
ihan perseestä olla masennukselle altis. vittusaatana.

haluisin harrastaa ja puuhata kaikkee vapaa-ajalla, mutt oon ollu varovaine lisäillessäni mitään itelleni työharjottelupäivän jälkipalaksi. vapaa-ajalla enimmäksee oon tähän mennessä nähny läheisiä paljon, sekä käyny monessa tapahtumassa esim stand up -showssa, katsomassa näytelmiä ja musiikkiesityksiä (jotka on ollu hyvää tekemistä tietenkin), jos en näitä, niin oon vaan nukkunu ja kuunnellu musaa. tuntuu että nukkuminen vie liikaa aikaa multa tehä mitään muuta, mutta toisaalta nautin nukkumisesta, mutt siitä tullee syyllinen olo😥

en aio kirjottaa tänne enää uuestaa tästä aiheesta, ku haluun keskityä muihin elämän osa-alueisiin. sentää nyt sain purettua tämmösiäki ajatuksia. oispa taas kesä, huoleton opiskelijakesä maittais.

mun autokyytiin pölähti lady bug ja adoptoin tämän pikkuisen kaikkien muiden lemmikkien sijaan.

vetkuttelua ja alahaaveita

oivallus joka o tullu aikaa sitte, mutta ny keksin sanoittaa sen, niin kerron ny tähäkki sen. oon oppinu lähes kokonaan pois turhasta haikailusta. ku jotku edelleen unelmoi ja haaveilee jostain mitä aikoo itte saavuttaa, mutta se jää tekemättömäksi ja pitemmäksikin aikaa. haikailusta tullee murehtimista ”voi kun olisin tehnyt jo tämän”. se jää pitemmälti vaan harmittaa, jos ei tee murheilleen jotain tai unelmiensa eteen mitään, ajattelee sitä jatkuvasti. joillaki on tekemättä tiskaus, jotku ei vieläkään oo kertonu ihastukselle tykkäävänsä siitä ja jotku ei vielkää oo noussu sängystä päivää varten tälläkin hetkellä🫵🤨

kun tullee ideoita, miksei tekisi niitä? vaikka heti?

jotkut asiat kyllä kestää aikaa esim jonku uuden oppiminen. kitaran soiton tai laulamisen opettelukin, mitä haluan itse opetella enemmän, mutta vielä en ole kunnolla löytänyt aikaa siihen. seku mullo liikaa ideoit, joten niitte ajoittamine o vaa pakollist. ai että oppispa asioita nopeemmi😫 sille asialle pystyy tekkee aika huonosti mitään.

omista haaveiluista puheenollen🤯 täs mun unelmat (ainaki uran kannalta, mutt ne toteutuu ajallaan jos vielä innostaa)

automaalaaja. jos joskus tulevaisuues vielä innostun opiskelemaan toho, nii tuunaisin läheistenki autoi😁
freelancer taidemaalaaja. siis no maalaamine onnistuu jollai tasol ja oon jonki aikaa katellu yhtä sivustoa, johon voi pistää omaa taidetta myyntiin. sekä siinä saattais saaha tilaustöitäki.
saippua- tai/ja puunveistäjä. oon kerran veistäny pienen teoksen saippuasta ja sain myytyäkin sen aika äkkiä🤯🤯
(ulkomaan)toimittaja. tavallaan oon jo😳 mutta en, vaan harjoittelija. ehkä jossain vaihees meen opiskelee täks, mutta ennen lisäopiskelui, haluun töihi ja ansaita rahhaa ja kokemusta.
tatuoija. siihe vissii pitää opiskella itsenäisesti, mutta en vielä ryhdy siihen.
tanssija. omg tää o iha ykköne, jos nää pitää jörestää! varmaan mikä tahansa tanssi käy mulle, lattarit ja k-pop, mikä vaa, kuha pääsee liikkuu taiteellisesti😍 siis no tanssin jo, mutt vaa omal kämpäl, se vaa ei oo nii professional, toisaalt se ei haittaa.

eli haaveilen taide-aloista enimmäksee. voi olla ett jotai jäi mainittematta, mutt pienimmät haaveilut jätän mainittematta. tällä hetkellä koitan selviytyy media-alan opinnoista😫 sit voin alottaa jonku uuen ison rosessin🤯

luontainen alkoholisti

aina tällee illan lähestyessä, nukkumaanmenoajan saapuessa ja hiljaisuus ajan lähestyessä alkaa tehä mieli alottaa päivä. tekkee ny mieli alkaa lauleskelemaan, pistää musiikkia kovemmalle ja järestää private show tolle mun koiralle😳 vielä ei soi musiikki, mutta heti ku pistän jonkun oikeen iskevän biisin, nii takaraivosta naksahtaa päälle tanssija mode. sielun sisäisistä tähteistä nousee jokin ja nostaa kätensä pystyyn. tai sitt tää o vaa alkava iltavilli. tullu syötyä liikaa sokeria päivällä ja ny hypin seinillä sokerihumalassa.

naapurit ei kyllä tuu tykkäämään siitä😔 saan varmaan jäätävästi yhen yön aikana häiriköinti-ilmoituksia, sitten tulee häätö tästä yksiöstä. mutta minkäs minä sille mahdan kun sisäinen taiteilija herää yöllä eloon🤷‍♀️ mutta toisaalta voin sitten ettiä toisen asunnon itelleni ja vieläpä paremman😍 mutta kyllä tää entine vielä kelpaa tän vikan opiskelijavuoden vaikka tää onki täällä perämehtässä.

kohta meinaan mennä suihkuun, tää rasvaletti hiukan häirittee jo ja hiukset sojottaa kohti kittilää ja kattilaa. ja ei sinne pyge mennä ilman musiikkia, pakostihha siellä tulee sitten laulettuakin. tuntuu että aina kylppärissä laulan parhaiten, sillon tää tähti hehkuu😜

iltavilli tuo mukanaan kännin ilman alkoholia. semmone iltavilli o kyl ollu monesti päivälläki (paitsi ei työharjottelussa😁), ku sattuu olee semmone väsyny mielentila😜 monet mun kamut o sanonu etten tarvii alkoholia. ja ku sekoilen tuolla jossain, ei kukkaan tiiä oonko kännissä vai en😁 kun on päästänsä vajaa, ei oo riemulla rajaa.

kursseja ja opiskelijan elämää

vaikka huomenna pittää mennä opistolle tutoroimaan, nii ei se kuiteskaa oo nii rankkaa mitä mää aattelen🤷‍♀️ siis no siinä saa tutustuu uusiin ihimisiin✨️ rn oon tutustunu jo iha liian moneen😨, mut onneks kaikkien kans ei oo pakko elinikäistä ystävyyttä rakentaa, koska siitä tulee olee henkisesti raskasta.

tännää ja eille oon vaa chillaillu enimmäksee mun kämpäl😍 nautin vielä pitkään nukkumisesta ku niin voi vielä tehä😪 ihanaa nukkuu ilman aamu 7 herätyksiä. tekkee mieli vaa sulautua sänkyyn kiinni, niin ett sais vaan nukkuu ikuisuuksiin😍
meen viel tännää täsä iltapäiväl ystäväiseni kans kylille hyörimään💅

mut tärkein aihe mitä ny o käsillä!🤯😨
en osaa päättää ostanko yhen nettilaulukurssin (you know saara aallon se jänskä kurssi) halluun kassaa tähä ny plus/miinus listan(oon aik varma ettt ostan sen🤭)

+ siin o ny kesäale 199 (norm. n. 400 e) eli aivan vitusti halvempi🤯
+ oon jo vuoden haaveillu osaavani laulaa paremmin ja rohkeemmi yksin(oon laulanu kuorossa viimekesänä)
+ siin o se kahe viikon peruutusmahis
– en oo varma tuleeks uuen oppimine ylikuormittaa opintojen aikana(ny mul alkaa ekal kuukauel speedrun opetella järjestelmäkameran käyttö sekä muut kuvaamiseen liittyvä)
– entä jos tartten sitä tähän käytettyä rahhaa jossai hätätapaukses😨
+ toisaalt mull o tarpeeks rahhaa bc opintolaina (kind of kumoaa edellisen)
– entä jos kyllästyn tähä just sillo ku peruutusmahis o ohi
+ se kurssi o mull ikuisuuksiin asti käytettävissä🤯
+ laulamisen osaaminen voi kantaa jopa loppuelämän ajan, voi laulaa kaikkialla, ”soitin” on aina mukana
+ sillo ku oon vanhus ja oon vanhainkodissa, voin rallatella kaikkia osaamiani lauluja, jos siel ei muuta elämää oo xd

kyll mää sen taian ostaa😳😍

mun chill päivä😍💅 (sää haluat lukee tän)

vaikka onki loma nii en jouda kirjottaa päiväl😫
tää päivä oli ihanan rento, sai vaa olla ja miettiä tekeekö mitään😍 eka olin aatellu rientäväni heti herättyäni 11 am johonki tapahtumaan ja sit het 2 pm seuraavaan. vaikka ne molemmat menot kuulostiki kivalt, nii en vaa jaksanu kiiruhtaa mitenkää. aloin pikkuhiljaa valmistella itteeni rannalle, eli siis kassiin mukaan lentopallo, juomapullo, kajari ja tärkeimpänä saippuakuplaputeli💅💅 sit kans mietin jos ottaisin mukaan luonnosvihkon, jos innostunki piirtämään. no en innostunu ku en ottanu mukkaa🙄 koitin houkutella kavereita mukkaa menoon (siks otin pallon), mut kaikki oli iha muilla paikkakunnilla😭😭😭 (ei oikeesti haittaa)

vaik mul oli pyörä, tein semmosen tempun ett kävelin rannalle ilman kenkiä enimmät matkasta😍 se toi kesävibes 💅(mun hamesysteemin kans oli pieniä ongelmia pyöräillessä, se liehui niin ett tuli insecure olo😨) ja ne kengät oli iteasias aika turhat ottaa ees mukaan, en laittanu niit enää sen jälkee jalkaan🤷‍♀️

sit käväsin uudessa pikku sisustusliikkeessä ihastelemassa kaikkea, oisin halunnu ottaa sieltä kaiken. oon liian säästäväinen rahojeni suhteen, joten lähin sielt tyhjin käsin💪😫

oikkeest mää nii rakastan kesää, lämmintä säätä, loikoilua, nukkumista, miks tätä ei oo enemmä 😫 mää salee muutan joskus jonnekki etelään kuha saan opiskeluni päätökseen ja kuha sit saa töitäki.

rannalla meni about pari tuntia loikoillessa ja kuunnellessa musaa, kävin kyllä pulahtamassakin😍

sit yllättävää oli ett mun ystävä laitto viestiä ja kysy tarviinko voita, että niikö nyt saisin paketin voita😳 tää oli ehkä randomein kysymys mitä oon hetkeen kuullu. siis no totta veessähä minä voita haluan😍😫💅✨️ oisin siis iha rannallekki sen vissii saanu ja sillä ois kyl kätevästi saanu öljytä paikkoja😳🤭
sen rannan lähellä soitettii iha live jazziakin! ja kyllähä sitä piti läheltäki vähä käyä kuuntelemassa ennekku hain voita💅 sit menin hakkee voita (thank god mull oli pyörä bc en ois jaksanu kävellä niit matkoja mitä tuli käytyä) ja sainki iha säkillisen muutaki sapuskaa🤯🤯 hän oli muuttamassa pois(niinku moni ny opiskelun päättäny) eikä voinu ottaa niit ruakia mukkaan, mut onneks mun ystävillä on minä aina käytettävissä, mää vastaan heiän ruokaongelmiin mielelläni😋

sitte sitkutin pyörälläni chillisti ihanasa leudossa säässä ja kotona tein het ruakaa😫💅 olin syöny sillo aamulla viimeks leipää ja siin välis oli yllättävän pitkä tauko🤯

mun pookey aka babegörl aka poikaystävä oli kehunu mun rantafittiä aamulla😍 tosin viestitse ku mokoma o ny eri paikas ku mä😤 ja ny illalla hän pisti viestiä, mutt en kerenny vastaa because ai häv some bisnes meneillään(tein ittelleni viimeinki blogisivuston🤯), nii hän soitti ja sovittiin millo taas tavataan😍 sekä sain kuulla hänen veljen ny tapahtumast draamasta🤯😨
siis kui ihimiset jaksaa draamailla pikkusimmistaki jutuist? whyy? siis keksii riitoja niiku se ois oma päivittäine harrastus😭 mun pookeyn veljellä o kumppani ja ei hemmetti kui paljo niillo ollu ryppyjä rakkaudessa😳 siis damn, mut haluun silti tietää kaiken draaman, kaikki juorut, kaikki riidat must know🤭

huomiseks olin sopinu muutaman ystävän kans kaikkee mukavata💅 yhen kans mennää pelaa lenttistä samalle rannalle misä olin tänää ja toisen kanssa mennää syömää jäätelöö😋 vois antaa näille tyypeille onnenkeksit. olin ostanu ne oulusta ku siellä käväsin. oulun seikkailusta löytys nii paljo lisää kerrottavaa, mut en jaksa ny kirjottaa siit😫
oi ja ny vasta tuli se illaksi luvattu sade keskellä yötä🤯