Kategoria: Yleinen

Kesän kauneus

Sen huomasi heti keväällä, kun lehdet alkoivat pulppuamaan esiin, ja nyt kesällä rehottamaan koivuissa ja pusikoissa. Aivankuin kaikki paikat täydentyisivät ja pursuaisi, niinkuin hiivataikina liinan alla kulhossa. Kuuset jatkaa pituuttaan pienillä tupuillaan oksien päissä. Pienetkin puut ja taimet näyttää suurimmilta. Kaikki omenapuut vie minut suoraan ulkomaille kukkien puhjettua esille. En ennen edes huomannut omenapuiden kukkia. Syreenit, niin kuin kaikki muutkin kukkaispuut näyttävät olevan parhaimmillaan.

Kesäkuuhun mennessä kaikki kukat ovat vallanneet pellot ja tien varret. Eniten näen valkoisia, violetteja ja keltaisia lisäyksiä nurmen päällä. Yhden niityn näin lähes täysin keltaisena. Pihojen suuret ja pienet puutarhatkin kukoistavat, muutama kukka on vasta aukeamaisillaan.

Järven pinnat kopioi taivaan ja vastarannan. Veden äärellä kaikesta tulee hengellisempää ja maagisempaa.

Sumu ja kevyt sadesää erottaa horisontin vaaleudellaan tuoden syvyyttä. Kaikki sinertyy mitä kauemmas katsoo. Sade pistää kaikki pinnat kiiltämään ja heijastamaan, kaikki valot näyttää moninkertaisilta ja tunnelmallisimmilta. Sade hiljentää kaikki äänet ympäriltään oman voiman ja ropinan avulla, tulee hengittävä hetki ja ajatuksetkin katoaa hetkeksi.

Auton ikkunassa pisarat kilpailee vauhdista, joskus ne yhdistyy ja voimistaa toisiaan. Tuulilasiin iskeytyvät pisarat muodostavat itikan pistoa muistuttavia läikkiä. Kalliot, jotka ovat posautettu teiden tieltä, näyttävät tummemmilta ja voimakasvärisiltä, joita kasvusto myös ympäröi.

Jostain horisontin puiden välistä nousee pehmeitä savupilviä, mitähän siellä tapahtuu? on aina heräävänä ajatuksena.

Tekee mieli maalata kaikki mitä näen tai vähintään piirtää luonnokset. Se olisi unelma, jos saisi kuvattua katseellaan kauneudet talteen päähän. Niinhän muistot toimiikin, mutta ne vain saattaa muuttua ja haalistua pois.

Monet näistä ajatuksista on jokapäiväisiä ja kaikki niistä lisää pienen hymyn suunpieliini. Äitini mukaan olen tarkkaillut aina maailmaa pienestä asti. Olen katsellut pieniä kukkakuvioita villapaidassa, ja veljieni hassuttelua, ja niin tarkkailen nykyään edelleenkin.

Kirjoitettu: 17.6. Automatkalla Lahteen

Mielipiteeni omenan laitteistosta

Aivan sairasta, tää on tosi sairasta. Miks joku on menny keksimään omppu tietokoneen, ku ei niitä tämmöne ikkunakäyttäjä ossaa käyttää. Ihan pskaa. Ompusta ei saa ymmärrettyä mitään, kaikki tuplaklikkaukset ja raahaukset pitää kokeilla että saa tekstinkin valittua kopiointia varten. Kuvien valintakin on hankalaa, pitää eka raahata ja valita vaan neliönmuotoiselta alueelta, jotta saa klikkailla erikseen lisää kuvia.

Enkä aio opetella tutoriaaleja omenan toiminnosta ja pikanäppäimistä, koska osaan jo käyttää ikkunaa.

Tosi sairasta.

*tosielämän tilanne, kuinka savu nousi päästäni.

Etätyö

Huomasin tässä, ettei kotityöskentely siis etätyö sovi yhtään mulle, eikä varsinkaan omassa huoneessa vanhemmillani.
Kotona on koko ajan keskeytyksiä ja yhtäkkisiä menoja.
Se on tullut tärkeäksi, että töillä pitää olla oma rakennus ja koti pitää pyhittää levolle ja omille askareille.

Silloin, kun olin vielä olohuoneessa. Meno meni näin: Pikkuveli tuli ny tohon viereen pelaamaan pelejään ja nyt en pysty keskittymään, ja koira kusi lattialle, nyt pitää viedä koira ulos ja siivota. Ah karitsat taas huutaa, pitääpäs ne ruokkia.
Sentään omassa huoneessa on vielä rauhallista, mutta harmittaa se kun työpiste on pitänyt siirtää sinne.
Sitten kun menen ihmistenilmoille alakertaan, jossa kaikki tapahtuu, silloin tulee aina jotain muuta tekemistä.

Onneksi tämä työskentelymuoto päättyy pian.

Työelämän pohdintaani ja pää sekasin

Noniin. Nyt pitää ajatella viisaasti ja keksiä joku tavoite, sekä lausua se hiljaa ääneen. Koska mun pää on ollut niin sekaisin kaikista vaihtoehdoista, mihin päin meen elämässä.

Oon nyt valmis olemaan oman yritykseni vuoks ainakin ensin vuodenajan kotikotona täällä korpimetsässä. Teen sitä sivutoimisena, koska tulot ei ole tasaiset, mutta enimmäkseen keskityn 2D animointiin, myyntipuheluihin ja grafiikan luomiseen. Päätyöksi haen johonkin töihin lähikuntaan kahvilaan. Silloin pärjäisin rahallisesti ja pystyn säästämään enemmän pääunelmiani varten.
Laitan viestiä Etelä-Suomessa oleviin kahviloihin, ehkä ennen ensvuotta ja kysyn onko minulle paikkaa siellä. MUTTA muutan nopeammin pois kotikunnaltani ja lopetan yrityksen omalta osalta, jos työkolleegani ei puolenvuoden sisällä tee omaa osuuttaan meidän firmassa ja editoi. Koska tää yritys ei ollut muutenkaan mun idea ensimmäisenä, joten nyt jo ärsyttää miksi yksin tässä aherran.

*näyttää keskisormiaan ilman, että kukaan huomaa.

Sitten, kun asun jossain etelämmässä, teen päätoimisena edelleen jotain kahviloissa, sivutoimisena animaatioita ties kelle tai sittenvain omaan someeni. Etelä-Suomea en ole vielä valloittanut, enkä ole asunut siellä, niin pakkohan sinne mennä on.

Kahvilatyö on helppoa ja se on mun väline, että saisin muutaman vuoden lisäaikaa harjoittaa animoimista vapaa-ajalla. Sen jälkeen, kun koen olevani jo ammattilainen ehkä kolmen vuoden jälkeen, uskallan hakea isoihin animaatiostudioon.
Päätavoitteena mun on päästävä johonkin suureen animaation tuotantotiimiin ja parhainta olisi, jos se on jossain toisessa maassa.

Parisuhdekriisi!

Palautuuko parisuhde, jos muutan takaisin paikkakunnalle, jossa muruseni on?

Haluanko mä sitä? En oo varma.

Toisaalta hän on äärimmäisen suloinen, ymmärtäväinen ja huomaavainen persoona. Komistus, joka kertoi eilen ”eroamispuhelussa” mun olevan täydellinen, että ansaitsisin parempaa ja minusta ei löydy koko suhteen ajalta mitään negatiivista, sekä olisin aina tervetullut hänen luokseen. Hän kertoi tarvitsevansa kokominut, fyysisenkin olemukseni suhteessamme. Hänen kanssaan ei onnistu etäsuhde, mitä se on ollut jo puolivuotta. Yritin saada kommunikointiamme lisääntymään viestittelemällä useammin, mutta muru useimmiten muka vaan unohti keskustelun jättäen luetulle tai ei. Puhelutkaan ei kuulemma onnistu.

Ensimmäisen kysymyksen mun alunperin piti kysyä vain murultani, eikä itseltäni. Mutta haluankin käydä asian läpi kirjoitettuna, niin selkeytän ajatuksiani ja valintojani.

Moni asia mun päätä vaivasi meidän suhteessa, toisen epäjärjestelmällisyys, sotkuisuus, pienten lupausten rikkominen itseltä ja muilta, yllättäen vaihtuvat aikataulut ja niistä kertomattomuus. Tää on kuin rikoslistaa kertoisi, kauheeta!

Me sovittiin eroavamme ensiviikolla, jolloin nähdään. Ja sovittiin, että me leivotaan erokakku, sellainen sydämen muotoinen, joka leikataan keskeltä halki, jolloin me erotaan virallisesti. Ajattelin sen olevan hauska idea kutsua myös kavereita, mutta muru keksi, että pidetään se vain kahdenkesken. Voi olla, että siitä tulee niin surullista ja romanttista, etten millään syyllä haluakkaan erota, ei tiedä.

Mietimme siirtymistä friends with benefits suhteeseen. Se tulee varmasti tuntumaan oudolta, kun en ole ennen ollut semmoisessa. Onko se sitten vain seksiä ilman tunteita? Miten edes ryhdyn tunteettomaksi tän suhteen jälkeen, kerta tää on mun parhain ikinä ollut suhde. Mutta sen tyypän paikkakunnassa ei tapahdu mitään, kuolen tylsyyteen siellä, jos muutan sinne.

Miten ihmissuhteet vaikuttavatkaan niin paljon muhun, ihmiseen. My days. Pitääpäs tästä lähteä kohta metsästämään uusi pookey.

Ryppy rakkaudessa

Oon alkanu tuntee ihan uutta tunnetta mulle, rapistuvaa rakkautta. Naama rutussa kyynelehdin välillä. Puristaa rintaa, kun ajattelen mun ja mun murun suhteen olevan jo musertunut. Se jännite vie keskeltä rintaa hengityksen ja sitten tulee kylmät väreet alas kehoon.

Meiän suhde ei enää toimi, en pysty enää jatkamaan, en oo onnellinen, enkä enää ajattele hänestä tai juttele hänelle innoissani. Ehkä meidän pitää vain lopettaa tää paska. Oon jo luovuttanu suhteen parantamisesta.
Damn

En oo ollutkaa näin syvällisessä parisuhteessa aikasemmin. Ymmärrän tosin paremmin kaikkia sydänsuru -lauluja, mua vaan on alkanut ärsyttämään niiden kohdalla.

Tää tyyppä ”unohtelee” liian monesti asioita, niinkuin viestittelyn. Oon pitänyt arvossa, että suhteissa aloitetaan ja kysytään ”vuorotellen” kuulumisia, ettei viestien ekanalaitto oo vaan toisen homma. Hän kysy viimeks yli kuukausi sitten kuulumisia ensin. Ärsyttää miks ees tarkistin sen 2 kertaa jopa.

Sisko suositteli mulle, että löytäisin paremman poikaystävän. Ehkä pitäisi ottaa neuvosta vaari.

Takamukseni liekehdinnät

Tännää ehin olla vaan tunnin töissä, koska mun paskominen ei loppunu, nii piti kävellä takas kotiin.
Arvelisin että tämä paskan loputon tulo ja vatsavaivat alko jo eillen siitä, kun söin extra tulisia nuudeleita. Ihan hyvin ne meni suusta alas laukkuun ja eilisiltana kuulin vain mahasta vähän omituisia ääniä. Tänäaamuna mun vatsa kyllä näytti parhaansa mihin se pystyy. Ramppasin niin monta kertaa vessassa, ettei mun työntouhu saanut alkuakaan😔

Tältä näytin vessassa, paitsi että en itkeny, vaan hikoilin🥺

Tosin mun työntouhu ois ollu vaa pilakuvien piirtämistä työkamuista, oisin kyll halunnu olla siel iha vaa hyvän ilmapiirin takia. Mullo ennää kolme työpäivää jälellä nähä mun työkamui😭😭😭 sitte mun internship ja opiskelut ovat tulleet päätökseen. Tämä on järkyttävää.

Hankaluuteni urheiluharrastusten kanssa

Mä oon pikkuhiljaa oppinu täsä ainakin 3 opiskeluvuoden aikana, ettei mun kannata jättää tekemättä ja kokematta asioita, siksi ettei joku muu ole lähteny mun mukaan. Oon toistanu tän virheen monesti ja pikkuhiljaa alkanu tajuumaan sitä.

Nyt viimeisin kerta mitä nyt muistan on, kun odotin 2 kuukautta kaveriani lähtemään tanssiharrastukseen mukaan, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Alussa hänkin oli innoissaan ja mukana ideassamme, mutta sitten sen aloittaminen vain venyi ja venyi. Pääsin sentään yhden kerran kokeilemaan sitä lajia, kun päätin lähteä yksin.

Muistaakseni ensimmäisin kerta kun tein tän virheen oli pikkulapsena, kun odotin sukulaiseni aloittavan samaan aikaan jalkapallo -harrastuksen, sitä ei tapahtunutkaan. Oppimisen ja rohkaistumisen sijaan jäin harmittelemaan asiaani itsekseni.

Vaikka usein lähdenkin yhtäkkiä toiseen kaupunkiin yksin seikkailemaan, monesti tämä mun probleema on ehkä useimmiten harrastusten kanssa. Paitsi jotkut harrastukset ovat poikkeus, kuten esimerkiksi äkki-ilmoittautuminen kesäteatteriin. Tulevaisuudessa pyrin olemaan vielä nopeampi toimimaan tällaisen idean kohdalla.

Sukellukseni tankotanssin lajiin

Pääsin just kokeilemaan tankotanssia ekaa kertaa! Aikaisemmin olen harrastanut vain paritanssia ja mulle tää tanssin muoto on aivan uusi ulottuvuus.

Ensin henkilökunta esitteli minulle tilat, kaikkialla oli vaaleanpunaista aaaah! joillakin tanssijoilla oli lopuillaan harjoituksensa, joten näin extreme hyviä esityksiä vilaukselta. Ihailin jokaista liikettä aivan suu ammollaan. Ensimmäisessä näkemässäni huoneessa roikkui hularenkaita katosta ja tanssijoiden liikkeet olivat eleganttisia. Toinen huone oli varustettu tangoilla, tuleva ohjaajani istuu lattialla oppilaidensa kanssa valmistautuen lopettamaan tuntinsa. Yhtäkkiä joku heistä otti haltuun tangon oven edessä ja tanssi aivan upean hurjalla tavalla. Oooh tuosta mäkin halun oppia jotain🤩 tällä miestanssijalla, niinkuin muillakin heistä oli korkeat korot ja kopsahdukset kuului kovaa tanssin aikana. Ne liikkeet oli todella varmoja ja nopeita. Minullakin oli mahdollisuus vuokrata omat korot, mutta parempi vain etten todellakaan ota ekalle kerralleni niitä.

Tanssitunti alkoi nimen huudolla. Tuntui että me venyteltiin ja lämmiteltiin nopeaan tahtiin, vaikken tuntenutkaan ajankulua, se tunti tuntui liian lyhyeltä. Alussa hiukseni oli koko ajan edessäni, kunnes intensiivisen lämmittelyn jälkeen hain pukkarista hiuspantani, jota onneksi en jättänyt kotiin. Ensimmäisessä tankoliikkeessä: olen tangon vieressä ja nousen varpailleni, otan oikealla kädellä kiinni tangosta aivan ylhäältä ja vasemmalla kädellä alempaa, otan askeleen vasemmalla jalalla ja nyt pyörin tangossa jalat koukussa. Aina uuden liikkeen kanssa, me vain päivitettiin edellistä vähän hankalemmaksi.

Toisen harjoituksen kohdalla huomasin kuinka karusellia se pyöriminen oli, varsinkin siirtyessä lähemmäs pyörivää tankoa – vauhti nopeutui🤪😵‍💫

Siinä todellakin piti oppia enemmän luottamaan kehoonsa ja lukemaan sitä missä mikäkin kehonosa on. Mietintäni jossain vaiheessa: noniin yksi jalka on nyt kiinni tangossa ja kädet on tuolla ja tuossa, nyt vain pitää nostaa toinen jalka vasten tankoa ja pyöriä… kuvittelen jo miten fysiikkani ei toimi ja lysähdän maahan… noniin! mitäh se toimii!! ÄÄÄÄÄH.

Ilman oikeeta taktiikkaa nousta tankoon kiinni, veikkaan että sattuu pahemmin.
Yks haaveeni on osata joku tietty tanssin laji ja harrastaa sitä. Ehkä seuraavaksi testaan millaista on viettelevä tanssi penkkiä hyödyntäen.

Välillä kun jalka piti taivuttaa äärimmilleen, toisessa jalassa tuntui, kuin suonenveto olisi alkamassa. Näissä harjoituksissa jalkataipeeni kärsivät eniten, koska ne oli useamman ajasta kiinni tangossa. Mutta pitää tietää, että pieni kipu kuuluu lähes joka lajiin. Varsinkin uuden lajin aloittaessa esimerkiksi lentopallossa käsivarsissa voi esiintyä herkkyyttä ja mustelmia, siihenkin onneksi tottuu.

Kuulemma tein hyvin ensikertalaiseksi, mutta yksi liike piti toistaa, niin että mulle tuli enemmän varmuutta peliin.

Tanssitunnin lopuilla käteni alkoi luisua ja kädet eivät enään jaksaneet pitää minua tangossa. Minua alkoi hiukan tuntumaan päässä tummalta, vartalo kylmältä ja olevan heikko. Kerroin ohjaajalle huonosta olostani ja hän onneksi ohjasi minut parvekkeelle istumaan ja hengittämään syvään lopputunniksi, eli viideksi minuutiksi.

Tiedän kyllä miksi minua heikotti ja kerroinkin tästä. Tanssituntia ennen olin syönyt aamupalakseni vain yhden omenan, enkä ole harrastanut aktiivisesti muuta liikuntaa😥

Tämän aamun rytmi oli ärsyttävä, koska minun piti ensimmäisen kerran herätä 7.30 viemään roskat ulos ja vieläpä lomapäivänä! En saanut tarpeeksi unta siihen mennessä, joten kurkkuuni sattui se ja päätin nukkua vielä kolme tuntia ennen tanssitunnin alkua. Sen jälkeen ehdin juuri ja juuri käydä ostamassa itselleni aamupalani maailman ruuhkaisimmasta kaupasta. Oma syy siis heikotukselle, myönnän🤪

Viikon ajan suunnitelmaani kuuluu tehdä home workout, välillä kevyttä minujumppaa ja välillä hikitreeni. Seuraavalle viikolla sallin itseni tilata uuden tanssivuoron, jolloin voin tehdä ja oppia paremmin tankotanssia. Vaikkei kunto kohenisikaan viikossa, se lisää ehkä murto-osa prosentin verran kestävyyttä

Ihailen meikkaamista taiteena

Ihailen meikkaamista, vaikken itse ikinä jaksa meikata isommin. Ihailen miten suuren työn joku vaivannäkee ja nauttii siitä, vaikka se iltaan mennessä pitää pyyhkiä pois. Kaikki tyylit näyttää upeilta minimalistisesta ja sievästä suureen ja koreilevaan meikkaamiseen. Välillä olen miettinyt voisinko olla hyvä meikkaaja työkseni, jos opiskelisin sitä alaa. Se idea vain ei ole vielä lähtenyt liitoon, kun mulla on jo paljon muita suunnitelmia.

Omaan harvaan käyttööni on maksimissaan kuulunut aina ripsari ja uusimpina on tullut käyttööni huulipuna ja eyeliner. Sen enempää en ole vaivautunut syventymään meikin maailmaan, vaikka välillä olen päätynyt katsomaan jotain meikkausvideoita, se ei tuo taitoa, vaikka toivoisi. On upeaa miten jotkut osaa sen taiteen lajin. Mulla on vaan eri tyyli, teen paperille taiteeni.