illi, tekijä sivustolla opiskelijaelämää

Minä hurjana miljonääri mummelina

Oon jo jonkin aikaa miettiny mun tulevaisuutta. Varsinkin millasta mun mummoelämä tulee olee. Eli millaista mun haave-elämä ois 60 v pääst, jolloin oon noin 80, oho, aika hullun kuulosia lukuja.

Ajelen hemosiistillä kuplavolkkarilla ympäri kyliä ja kaupunkeja musiikki pauhaten täysillä. Näyttelen ikkunasta keskariani kaikille nuorille aurinkolasit päässäni. Haen lapsenlapseni alakoulusta ja hän pääsee elämänsä siisteimpään kyytiin siistin mummonsa kanssa, joka antaa salaa 50 e ylimääräistä rahaa ja sanon ”Osta jotai herkkui kaupasta! Elä kerro äitilles”. Siihen aikaan oon tietenki miljonääri.

Sitten välillä, ehkä joka kolmas vuosi kyllästyn ihmisiin kaupungin elossa ja kaikkeen ympärilläni, niin lähden Norjaan yksinäisille vuorille. Mukana on kasaripaku, ukulele, kissa, koira, onki ja mun oma yksitykis sensei, joka opettaa mulle elämän salaisuuksia. Ukulelella viihdytän itseäni, kissa ja koira tuo elämäniloa ja sopivasti vähän vastuuta, ja opettajamestari tuo mulle rauhallisia ajatuksia. Ainiin ja paku on mun asunto ja mun maalitaulu, johon taiteilen.

Niin öö tulevat 10 vuotta… oon mää suunnitellut mun eläkepäivät jo ja seuraavan tulevan vuoteni ehkä yrittäjänä. Mutta tarviiko sitä välimatkaa miettiä? Kai se väliaika aika on se, jolloin löydän itselleni sen kasaripakun.

Kännykkäaddiktio era ohi onko ees mahollista

Damn en oo enää nii paljoo puhelimella. Nyt oon vessanpöntöllä, enkä tiä mitä teen puhelimella jonka just avasin. Tähänkö sitä ompi tultu, onks tää sitä aikuistumista🤠 Verrattuna vaikka yläasteen aikaan, jolloin snäppäsin, selasin loputtomia videoita, sekä pelasin kaikenmaailman mobiilipelejä. Se aika, joka piti peruskoulussa viettää, tuntui kuin jumilta lihaksessa. Nyt kun oon päässy opiskelemaan alaan, pian työelämän häämötellessä – oon saanut taas sen innostumisen oppimiseen. Oon päässyt seikkailemaan yksin kaikkialle ja saanut mukaan muutaman sitkeän kaverinkin.

Tää on mun uusin kumppani, joka pysyy mun kans mummeliksi asti ja sitt oon iha sairaan hyvä soittaja😁

Opettelen nykyään soittamaan ukulelella ja aion soitella aina sillä, koska onhan se mun ite ostama, joka tuntuu suurelta asialta. Vaikka se on vielä rämpyttelyä, niin on se jo joku alku. Seuraavaksi maanantaiksi aion tilata tankotanssikurssin, tarviin vain löytää shortsit jostain. Haluan opetella eri tansseja, tyykkään saada nää nivelet liikkumaan muuallekkin kuin pakastimelle jäätelöä hakemaan🤪

Piirit jää kaukaisuuteen, kun opiskelut päättyy

Kyllä mun se on vain todettava, että mullon ihmisiä on ikävä, pitkään en halunnut ajatella näin. Nyt kun valmistun opinnoistani, siinä kolmessa vuodessa oon ehtiny tutustua moneen hyvään tyyppiin.

Ekana vuotena ramppasin paljon nuokkareilla, sieltä löyty 2 parasta ystävääni. Yhteen ehkä otin harvemmin yhteyttä, mutta silti suhteemme toisiimme säilyi avoimena. Se tyyppi lähti jo puolvuotta sitten toiselle puolelle Suomea. Kaipaan tän yhen tyypin harmoonista olemusta ja arvostan sen rauhallisuutta kaikkeen. Istuskeltiin ja juteltiin pitkiä keskusteluja kaikesta. Tätä toista tyyppiä näen vähän liikaakin, paitsi että näin, nyt mulla on enään 2 viikkoa jäljellä nähdä kaikkia läheisimpiäni. Tän toisen tyypin kanssa on aina riehakkain ja jopa kapinallisin meno, tällä tyypillä tuntuu aina olevan ongelmia elämänsä kanssa, useampi itseaiheutettuna. Parasta tän tyypän kans on jaettuna yhteinen levottomuus, turhautuminen ja pitkät räkänaurut. Oon varma että vielä joskus päädytään kahdestaan festareille riehumaan ja tanssimaan, kunhan oltais ensin vähän rikkaampia.

Puhumatta nyt muista kavereistani ja kaveriryhmistäni, nyt ikävöin ja muistelen noita kahta hassulia. Tulen varmana ikävöimään jokaista kaveriani ja ystävääni kehen.

Nyt viimeisenä vuotena läheisiä on alkanut hiipumaan yksi kerrallaan joko jatko-opiskelemaan tai ihan työelämään ja kaikki toisille paikkakunnille. Itselleni toivoisin jotain pysyvää työpaikkaa edes muutamaksi vuodeksi.

Jos tai kun saan töitä, nii ehkä saan taikinalätynkin tän alle🥱

Kullan turhat lupaukset

En yhtään arvosta valehtelua ja lupauksien rikkomista. Miks kukaan tekee turhialupauksia tahallaan. Jos tuntee itteensä edes sen jonkin verran, että ne harvoin toteutuu. Lupauksia kuulee kaikkialta. Mutta sitten kun tulee lupaus ja vannoutuminen joltain läheiseltä, vaikka omalta rakkaaltaan, helpostihan siihen uskoo ja luottaa. Toisen kerran jo rikottu lupaus on jo too much.

En tiiä milloin muuten sanon tän, mutta ihmiset. Ihmiset on aivan from the ass. Rupeen koht ihmisvihaajaks😀

Matkustus yksin

Tästä haaveesta en ole vielä läheisille joutanut jorista. Mä niin haluan matkustaa yksin, ilman ketään muuta, joka saattaa pysyä liian kauan mun kanssa. Vaikka pitkäaikainen seura ois mukavaa ja tulee naurettua ja vietettyä hyvää aikaa. Tuntuu että tarviin jonkun pitkän matkan jonnekkin vaan yksin, ei väliä onko se ulkomailla vai Suomen rajojen sisällä.

Haluan vapauden olon, ilman liian tarkkoja aikatauluja, edes vuodeksi itselle omistettu matka. Kun on muita henkilöitä matkassa, pitää miettiä muidenkin tarpeita. Riittääkö ruoka ja vesi? Nyt taas pitää ostaa lisää vessapaperia. Enemmän ihmisiä, enemmän tarpeita ja kiirettä. Monesti kaikilla on aina kiire kävellä jonnekkin. Yksin jos olisin, voisin täysillä nauttia matkasta ja hidastella niin paljon kun vaan sielu halajaa ilman ylimääräistä valitusta.

Toteutan tän matkusteluhaaveen joskus, sen aika ei selkeesti oo vielä tän vuoden alussa, mutta jo kolmen kuukauden päästä voin valita mitä teen, kun opiskelut on ohi. Suunnitelmissa on tietenkin vakituinentyö matkustelun lisäksi, mutta ei työ ole hyvä syy jumittua yhdelle paikkakunnalle.

Haluun nähdä paikkoja, ikuistaa mua puhuttelevampia paikkoja, ihmisiä ja mitä vaan valokuviin ja mustekynällä paperiin.

Mullo tauti, matkakuume😩

Pitkää ajoa ja persaukisena Espanjaan

En kyllä tiiä miten onnistuttiin 400 km ajaa 11 tunnissa. Vittu vitun vittu. Siinä meni ikuisuus ja ku ite jouti ajaa melkee koko matkan taas😫 vaihtoehdot oli matkalla: joko istu pelkääjän paikalla ja puhu kuskille koska muuten hän nukahtaa, eli en voi vaikka ite levätä ja olla auton dj, tai sitten vaan ajan ja kuuntelen paskaa musaa ja vittuunnun kokoajan vaa enemmä kaikesta. Hemmetin ärsyttävää lähteä kenenkään kanssa mihinkää, seuraavat matkat meen yksin heti ku vaa mahollista. Miten mää voinkaa ärsyyntyä ihmisistä näin paljo😵

Huomenna matka jatkuu enää vain muutaman kymmenen kilsan hesan lentsikkakentälle, mutta minä en sitä tuu ajamaan. Sitten myö lennellään epsanjaan persaukisina😁😁 kellää ei oo varaa laittaa rahaa ylimääräseen 🤝🤝 bensat sentään o varaa pistää näi kolmeen pekkaan.

Nautiskelin juuri oikein maittavasta kaakaosta ja chilinuudeleista yöpymismestassamme

Ensimmäinen Amisgaalani

mullon vielä meikit amisgaalan ja työpäivän jälkeen😵 en millään jaksais tehä mitään, eikä nyt pitkään aikaan tunnu tekevän mieli nähdä yhtäkään ihmistä. voisinpa nyt viikonlopun pitää tekemisvapaata aikaa. tuntuu että aina pitää tehä jotain ja pysyä liikkeessä, mutta nyt sallin itteni vaa löhötä sängyllä, kuin vedestä nostettu kala tiskipöydällä.

tää päivä on tuntunu pitkältä, luulin ett 12. päivä meni jo eille😳 eipä mennykkää ku vielä kalenteri näyttää sen olevan. ihmeellistä oli miten sain lähteä juhlimaan gaalaan kesken työharjoittelupäivän, siitä oon iloinen. ainoo tehtävä mulla oli kuvata reel someen, se oli tavallaa mukava tehtävä, sai muistoja, jotka pysyy ikuisesti jossain😁

editoidessa vaan meni pitempään, sitä vähän vaikeutti huono muokkaus-sovellus, joten homma meni ylitöiks. oisin päässy töistä jo ennen neljää, mutta halusin saada videon julkaisukelpoiseksi, joten päivä veny iltaseiskaan😳😳 oha se ny kiva että sain sen julkistettua tapahtumapäivänä, mutta jos mulla ois aikaa varattu enemmä siihen, oisin parannellu sitä vielä.

mun työharjoittelujakso tekee kohta päätöstään, enää viikko. seuraava torstai on vika ja tällä viikolla ois ollu jo hyvä saada mun lopputyö valmiiksi, mutta siinä tulee viemään vielä enää puolet viikosta, päätoimittajan ois padasta vaan malttaa. kyllä mä kerkeen ne tehtävät tehä😮‍💨

koko juhlan lopussa oli parhaimmat vibat😍🤝 eka disco meininkiä ja sitten aivan viimeisenä hitaat, niinkuin olin toivonukkin meidän tutor-tapaamisessa. kaikki hypittiin, niin ettei korkkareilla pysy pystyssä, heiluteltiin hiuksia rokkarien tavoin ja (ainakin minä jos ei muut) laulettiin mitä soi. siellä riehutessa tuli samalla muistoja aikaisimmista festareista. ihanaa ettei tarvinnu olla ”työroolissa” vaan ihan luvallakin sain tanssia ja perseillä. en muistanukkaa kui hauska o tanssia mun kamujen kans, joita en oo nähny aikoihin työharjoittelussa ollessani.

Katri Helenaa kattomaan sunnuntaina

nyt en osaa sanoa miten oon saanu kulutettua opiskelijabudjettiani kaikenlaisiin festareihin ja konsertteihin😳

tänään tuli tilattua sunnuntaille liput Katri Helenan vikalle keikalle. olin alkuun miettiny lähtee eka vaa yksin kahtoo sitä turkuun asti, mutta onneks tuli kysyttyä ihana sekopää-ystäväni mukkaan😁❤️

vasta liput ostettua alettii enemmä suunnitella matkaa, yöpymistä ja ruokaa. onneks kaikki onnistuu jollain ihmeen tavalla.
matka tulee olee mulle isompi koettelemus, koska kilometrejä on noin 500 ja kaikkine pysähdyksineen ja hitauksineen se saattaa kestää 8 tuntia, ainakin minulta, joka on tottunu ajaa vasta 200 km yhden tauon kanssa noin kolmessa tunnissa. ja mua vähän kuumottaa miten auto tulee myös kestämään.
yöpyminen hoituu autossa, sekun o semmosta perhemallia. molemmille meistä ois hyvä olla talveen suunniteltu makuupussi, mutta saa nähä miten ystäväiseni pärjää läjällä peittoja. mun vilttien lisäksi saadaan mahdollisesti mun murun äidiltä lainaan lisää vilttejä ja peittoja.
ruoaksi ostetaan kauppojen halvimpia sapuskoja. ystäväni omistaa minigrillin, joten mehä otetaan sekin mukaan tietenkin😁😁 makkarat ostetaan turusta.

suunnitelmana on lauantaina ajella paikanpäälle kiireettömästi, kun on kokopäivä aikaa varattu siihen seikkailuun. lauantai-illalla grillataan ja juodaan vaapukkamehua, sitten mennään karaokebaariin viattomasti vain laulamaan. me nukutaan mahdollisen pitkään ja herätessä käydään syömässä vatsamme kylläisiksi ennen joulukonserttia.🤝🤝🤝

seuraava konsertti o vielä saman kuun sisään, nimittäin raskasta joulua. kyllä ollaan jännän äärellä nytte.

minähän en kauppakasseja käytä

minä, varma ja itsenäinen ihmisolento.
ollaan murun kans kaupassa ja siello alennuksessa mun lempparituote. lastaan koriini lempijuomatölkkejä kuusi kappaletta ja en muuta juuri ostakkaan. kassalla tapani mukaan en ota kassia, enkä hyödynnä muruni kassia, vaan ”yksi tölkki povitaskuun, kaksi tölkkiä housujen taskuihin, kaksi takin muihin taskuihin ja yksi jää käteen” sanelen.
”hei tiätsä voit laittaa niitä mun kassiin” sanoo muruseni paineisena Mä en ny iha tajuu sua taaskaan -ilmeellä. voi häntä raukkaa, kun minähä teen kaiken hankalan kautta. kyllä hän minua joskus ymmärtää😁🤝

vilua ja nälkää

ihanaa viimeinki päästä vaakatasoon!😫 oon nii hemmetin ilone, pitkän päivän jälkeen viineinki saa hengähtää. nii ihanan pehmeet uuet pöksyt pääl ja niin lämpöne sänky. perhana ny o agressiivisen hyvä olla, ku oikee kiroiluttaa ja kulmat kurtistuu. ulkona tuuli aivan saatanallisesti ja jouduin viettää työharjoitteluni vuoksi siellä suurimman osan päivästä😵‍💫
sillon aattelin että eihän siinä midii, pikkupakkane ja tuulee nii että sormet kohmettuu. ”ehä mää sairastu tyylii ikinä” aattelin, mutta just äske koin semmosen TOSI ihan muistutuksen että kylmyys onse mun heikkous joka vidun talvi. justiisa ku olin kirjottanu kui hyvä o olla, nii perhana ei ollu ennää. yhtäkkiä tuntuu että takamuksesta lähtee aaltona semmone kutina-puutuminen, samaan aikaan iskee fyysisesti huono olo, joka pahenee. vähän niiku kenttä meinais pimetä ja jottai kavuta ylös vatsalaukusta. soitan äitille hätäsen puhelun ja kerron huonosta olosta. en voi vielkää uskoa ett oksensin, ku kaikista sairauksista ja voinneista se oire on harvinaisin mulla, viimeks ehkä oksensin moooonta vuotta sitte. oksennuksen jälkee iski hetkellistä vapinaa, joka sitte hälveni. mullo ny helpottunu olo jo täs tunnin jälkee ja on nälkä, mutt mullei oikee oo mitää hyvää syötävää enää, vaikka sitä hiton omppua, jonka just päästin omasta koneestani ulos.

ja ilmat meinaa vielä pahentua, onse saadana😭😭. jari tekee kokoajan tuloaan (se myrsky). kohta sitä ollaan hypotermiassa. oon täsä illal kuumassa suihkussa suunnitellu ny kerranki pitää itteni lämpösenä jatkossa, jottei tulis vilua, joka sitte aiheuttaa altistumista herkemmi muille vaivoille. elikkäs otan huomisesta lähtien kolmannet housut, villapaidan kahden takin alle, sitt villasukat ois aika kova.