tän päivän harjottelusta jäi mielee, het ku pääsin paikanpäälle ja istahdin paikalleni, mulle tuli het valokuvauskeikka ja lähtö viereisee kyllään😳 mää ja toine toimittaja oltii eka aivan hukassa ja mietittii misä meiä pitäis olla. käsitettiin et se ois ollu isompi tapahtuma. mut paikalla ei ollu kettää enne meiä, nii pyörittii ympäri sitä vitun asemapuistoa. sinne tuli ebout kouralline meit immeisiä ja mull ei ollu mitää hajuu ketä kaikkia tyyppei mun pittäis kuvata🤦♀️ mutt sain aikaseks sentää jotai kuvia, katokku otti kaikista kuvia nii sillähä se ratkes😀 kaikkia jänniä fun factoja sain kuulla siinä puolen tunnin aikana juna-asemien historiasta.
toimituksessa päivä muuten meni minun osaltani väsyneesti, oon ny maanantaista asti jo kirjottanu sitä yhtä juttua. mulle o tullu joka päivä semmossii yllätyskeikkoi😁 nii oha niihi mentävä nii saa aina jotai säpinää pitkästyttävään päivään.
se o hauskinta olla niillä keikoilla, ku saa nähä eri paikkoi, uusia ihmisiä ja pääsee kuulemaan niitte tarinoita ja sitä mitä niillä kerrottavana😜
sitt pääsin tuntia enne pois toimituksesta jihuu koska muutki oli jo lähteny sillo😍 olin jo muutamaa viikkoa enne suunnitellu meneväni pitkäst aikaa nuokkarille, kerta ny mullo autoki jolla pääsee hemmetin paljo nopeemmi paikalle kui kävelle. se vatun nuokkari ku kehtaski siirtyä pois keskustasta metän keskelle😫 mukaan tuli kans muru. ihana nähä sitä vaikkakin lyhyen aikaa. mutt ny ku näki nuokkarin väkeä pitkästä aikaa, nii oisin halunnu jutella heiän kans ny enemmä. en muistanukkaa kui vitusti mun murune puhhuu ihmosten kans, siis ku ny tuntu etten saanu tillaa omille sanoille kun juttelin, jumalauta. mutt en viä osannu sanoa tästä murulle.
kun mun 2 kamua lähti nuokult, kans oisin halunnu vähä pitempää jutustella. myö murun kans istahdettii pienen pöydän ääreen. mulle yks kamu iski etteeni pienen päiväkirjan. sen päiväkirjan tarkotus o, että siihe saa kuka vaan kirjottaa mistä vaan asioistaan nimettömänä. mää kirjoitin mun päivästä muutamalla lauseella ”harkassa oli vähä pitkästyttävä päivä. atm päätä särkee.” ✨️kaunolla✨️ ja pistin murun arvuuttelemaan mitä siinä lukee ja naureskelin sille ehkä vähä😜 kirjotin sitte lissää, kerroin siinä myös kuinka hassu muru on ku hän yrittää selvittää kaunoani. sitten kirjoitin hänen olevan rakas minulle, sitä hän ei viittiny ääneen lausua🥺 sitten kirjotin päivän loppusuunnitelmasta ”aion nuokkarilta lähteä puuiloon ja ettiä sieltä ripset mun autoon”. meille jossai vaiheessa tätä aktiviteettia iskettiin kaakaot pöytään😍 aah ihanaa kaakaota, siin oli iha kermavaahtoa ja suklaaraastetta päällä💅 food and kaakao makes me happy(and ma pookey)💅
vikan bilismatsin jälkee myö suunnattiin mun autol itsemme puuilloon🤯 (entiiä miks mut puuilo kuulostaa jotenki läpältä) muru kuvaili sitä puuilossa käyntiä aikuismaiselta ja hänelle tuli ”perheen isä” -olo 😳
juttelin yhe myyjän kans auton ripseistä, mutt niitä ei sitte oo ollu siellä ollenkaa myynnissä, no ihmekkös en niitä löytänä😔 ton juttutuokion ajaks muru lähti ”karkuun” sitä tilannetta😭 voi raukka, se sano jälkeeppäi että sitä nolotti nii paljo😭😭 miten, ku hän o muute yks sosiaalisin ihimine meiä ikäsist, mutt hän nolostuu yllättävän monista tilanteista🥺 jotennki nii jännä piirre🥺
heivasin murun autolla omalle kämpälleen. tai no se oli hyvin hakala tehtävä. oli hankala lopettaa sitä ”yhtä hyvästelysuutelua”😭🥺 suudeltiin pitkään ilmastoinnin hyrrätessä ja paahtaessa meiät, ku en tajunnu sammuttaa sitä🥵 jösses housuthan siinä kastu niitten himokkaitte suukkojen jälkee😁
muru o inkivääri eeässän velkaa auto kyyityksestä☝️
sitt pääsin viimeinki myöhään koirulini luo kämpälleni. hän oli joutunu oottaa aivan hito pitkään😭 ei sentää ollu kussu lattialle, joka oli yllättävää😳
huomenna o suunnitelmissa ottaa yks kamu mukaan miun lapsuuenkottii. myö ajellaan autolla sinne ja matkassa mennee ainaki 3 h. hän o pitkään jo halunnu käyä siel, ku ku oli saanu kuulla kui vitusti meillo siäl lemmikkei ja kui saatanallise jätti koti meil o😳
