Huomasin tässä, ettei kotityöskentely siis etätyö sovi yhtään mulle, eikä varsinkaan omassa huoneessa vanhemmillani.
Kotona on koko ajan keskeytyksiä ja yhtäkkisiä menoja.
Se on tullut tärkeäksi, että töillä pitää olla oma rakennus ja koti pitää pyhittää levolle ja omille askareille.
Silloin, kun olin vielä olohuoneessa. Meno meni näin: Pikkuveli tuli ny tohon viereen pelaamaan pelejään ja nyt en pysty keskittymään, ja koira kusi lattialle, nyt pitää viedä koira ulos ja siivota. Ah karitsat taas huutaa, pitääpäs ne ruokkia.
Sentään omassa huoneessa on vielä rauhallista, mutta harmittaa se kun työpiste on pitänyt siirtää sinne.
Sitten kun menen ihmistenilmoille alakertaan, jossa kaikki tapahtuu, silloin tulee aina jotain muuta tekemistä.
Onneksi tämä työskentelymuoto päättyy pian.
