tuntuu ett oon vaan harvan muun kans jaksanu puhhuu immeisiä vaivaavista asioista, ku tyypät kertoo samat sanat ja saarnat vaikk ois eri ihmine. kerronpas vaikkapa kausimasennuksesta, joka kurittaa enimmäkseen tätä pohjoista väkeä.
en haluis sanoa ett mullo syysmasennus, ku keksin muitaki tekijöitä jokka sillosta ja tällöstä masistelua edistää. onko ne ny hormoonivitunkierron syytä vai surettaako ny muutevvaa vai onko vaa ressiä ja huono päivä pelkästään. vaikka tuntuu tyhmältä syyttää pimeyttä, nii kyl se auringon paistelu on keholle kuin mielellekkin tärkeä.
oon itelleni sitä epäilly viimesyksyn jälkee, ku sillo tuntu että kaikki itkettää ja halusin vaa jäädä nukkumaan kämpälleni, kun arki tuntui raskaalta, vaikkei sen isompia tehtäviä meiltä vaadittukkaan. huonompina päivinä itkin jo ennekku heräsin. kerran näin aivan paskaa unta, joka itketti kokopäivän. toinen itkusyy aamulla minkä muistan, heti ku tajunta alko heräämään, eka ajatus oli siitä, kuinka paska tyyppi oon, kuinka kukaan mun läheinen ei oikeesti tykkää musta ja ne esittää välittävänsä. ja perhana se oli aivan perseestä ajatella niin. nyt vielä ei oo tullu nii pahasti nää ajatukset takas, vaikka nytki o vähän paska olo🤡💩 tuntuu etten osaa ja tiiä mitään järkevää, enkä oo vaa tarpeeks. paitsi että kyl ne ajatukset onki jo tullu takas, jonka ny älyän vasta kirjotettuani ne ylös.
pari vuotta sitten ennen omaa syysmasentelua ekaa kertaa kun kuulin yhellä sukulaisellani olevan syysmasennus, se kuulosti iha hölmöltä. ”kyläily piti perua piemyden takia?” en kai sanonut ääneen sitä kui hölmöltä syysmasennus tuntu olevan, vaikka olin jo tota ajatusta enne kokenu yksinäisyyen aiheuttaman masennuskauden. miten mun mieli toimii näi oudosti??🤦♀️
se aikasempi masennus oli joskus ennen yläastetta ku oma kaveritilanne oli melkeen olematon yhtäkkiä ja no kenestä se ei tuntuis tuskalliselta, niin että tulee mieleen vielä pahempia ajatuksia itsestä. mutta se kausi hälveni onneks ja siitä o selvitty.
ihan perseestä olla masennukselle altis. vittusaatana.
haluisin harrastaa ja puuhata kaikkee vapaa-ajalla, mutt oon ollu varovaine lisäillessäni mitään itelleni työharjottelupäivän jälkipalaksi. vapaa-ajalla enimmäksee oon tähän mennessä nähny läheisiä paljon, sekä käyny monessa tapahtumassa esim stand up -showssa, katsomassa näytelmiä ja musiikkiesityksiä (jotka on ollu hyvää tekemistä tietenkin), jos en näitä, niin oon vaan nukkunu ja kuunnellu musaa. tuntuu että nukkuminen vie liikaa aikaa multa tehä mitään muuta, mutta toisaalta nautin nukkumisesta, mutt siitä tullee syyllinen olo😥
en aio kirjottaa tänne enää uuestaa tästä aiheesta, ku haluun keskityä muihin elämän osa-alueisiin. sentää nyt sain purettua tämmösiäki ajatuksia. oispa taas kesä, huoleton opiskelijakesä maittais.
