Oon alkanu tuntee ihan uutta tunnetta mulle, rapistuvaa rakkautta. Naama rutussa kyynelehdin välillä. Puristaa rintaa, kun ajattelen mun ja mun murun suhteen olevan jo musertunut. Se jännite vie keskeltä rintaa hengityksen ja sitten tulee kylmät väreet alas kehoon.
Meiän suhde ei enää toimi, en pysty enää jatkamaan, en oo onnellinen, enkä enää ajattele hänestä tai juttele hänelle innoissani. Ehkä meidän pitää vain lopettaa tää paska. Oon jo luovuttanu suhteen parantamisesta.
Damn
En oo ollutkaa näin syvällisessä parisuhteessa aikasemmin. Ymmärrän tosin paremmin kaikkia sydänsuru -lauluja, mua vaan on alkanut ärsyttämään niiden kohdalla.
Tää tyyppä ”unohtelee” liian monesti asioita, niinkuin viestittelyn. Oon pitänyt arvossa, että suhteissa aloitetaan ja kysytään ”vuorotellen” kuulumisia, ettei viestien ekanalaitto oo vaan toisen homma. Hän kysy viimeks yli kuukausi sitten kuulumisia ensin. Ärsyttää miks ees tarkistin sen 2 kertaa jopa.
