Mä oon pikkuhiljaa oppinu täsä ainakin 3 opiskeluvuoden aikana, ettei mun kannata jättää tekemättä ja kokematta asioita, siksi ettei joku muu ole lähteny mun mukaan. Oon toistanu tän virheen monesti ja pikkuhiljaa alkanu tajuumaan sitä.
Nyt viimeisin kerta mitä nyt muistan on, kun odotin 2 kuukautta kaveriani lähtemään tanssiharrastukseen mukaan, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Alussa hänkin oli innoissaan ja mukana ideassamme, mutta sitten sen aloittaminen vain venyi ja venyi. Pääsin sentään yhden kerran kokeilemaan sitä lajia, kun päätin lähteä yksin.
Muistaakseni ensimmäisin kerta kun tein tän virheen oli pikkulapsena, kun odotin sukulaiseni aloittavan samaan aikaan jalkapallo -harrastuksen, sitä ei tapahtunutkaan. Oppimisen ja rohkaistumisen sijaan jäin harmittelemaan asiaani itsekseni.
Vaikka usein lähdenkin yhtäkkiä toiseen kaupunkiin yksin seikkailemaan, monesti tämä mun probleema on ehkä useimmiten harrastusten kanssa. Paitsi jotkut harrastukset ovat poikkeus, kuten esimerkiksi äkki-ilmoittautuminen kesäteatteriin. Tulevaisuudessa pyrin olemaan vielä nopeampi toimimaan tällaisen idean kohdalla.
