Sukellukseni tankotanssin lajiin

Pääsin just kokeilemaan tankotanssia ekaa kertaa! Aikaisemmin olen harrastanut vain paritanssia ja mulle tää tanssin muoto on aivan uusi ulottuvuus.

Ensin henkilökunta esitteli minulle tilat, kaikkialla oli vaaleanpunaista aaaah! joillakin tanssijoilla oli lopuillaan harjoituksensa, joten näin extreme hyviä esityksiä vilaukselta. Ihailin jokaista liikettä aivan suu ammollaan. Ensimmäisessä näkemässäni huoneessa roikkui hularenkaita katosta ja tanssijoiden liikkeet olivat eleganttisia. Toinen huone oli varustettu tangoilla, tuleva ohjaajani istuu lattialla oppilaidensa kanssa valmistautuen lopettamaan tuntinsa. Yhtäkkiä joku heistä otti haltuun tangon oven edessä ja tanssi aivan upean hurjalla tavalla. Oooh tuosta mäkin halun oppia jotain🤩 tällä miestanssijalla, niinkuin muillakin heistä oli korkeat korot ja kopsahdukset kuului kovaa tanssin aikana. Ne liikkeet oli todella varmoja ja nopeita. Minullakin oli mahdollisuus vuokrata omat korot, mutta parempi vain etten todellakaan ota ekalle kerralleni niitä.

Tanssitunti alkoi nimen huudolla. Tuntui että me venyteltiin ja lämmiteltiin nopeaan tahtiin, vaikken tuntenutkaan ajankulua, se tunti tuntui liian lyhyeltä. Alussa hiukseni oli koko ajan edessäni, kunnes intensiivisen lämmittelyn jälkeen hain pukkarista hiuspantani, jota onneksi en jättänyt kotiin. Ensimmäisessä tankoliikkeessä: olen tangon vieressä ja nousen varpailleni, otan oikealla kädellä kiinni tangosta aivan ylhäältä ja vasemmalla kädellä alempaa, otan askeleen vasemmalla jalalla ja nyt pyörin tangossa jalat koukussa. Aina uuden liikkeen kanssa, me vain päivitettiin edellistä vähän hankalemmaksi.

Toisen harjoituksen kohdalla huomasin kuinka karusellia se pyöriminen oli, varsinkin siirtyessä lähemmäs pyörivää tankoa – vauhti nopeutui🤪😵‍💫

Siinä todellakin piti oppia enemmän luottamaan kehoonsa ja lukemaan sitä missä mikäkin kehonosa on. Mietintäni jossain vaiheessa: noniin yksi jalka on nyt kiinni tangossa ja kädet on tuolla ja tuossa, nyt vain pitää nostaa toinen jalka vasten tankoa ja pyöriä… kuvittelen jo miten fysiikkani ei toimi ja lysähdän maahan… noniin! mitäh se toimii!! ÄÄÄÄÄH.

Ilman oikeeta taktiikkaa nousta tankoon kiinni, veikkaan että sattuu pahemmin.
Yks haaveeni on osata joku tietty tanssin laji ja harrastaa sitä. Ehkä seuraavaksi testaan millaista on viettelevä tanssi penkkiä hyödyntäen.

Välillä kun jalka piti taivuttaa äärimmilleen, toisessa jalassa tuntui, kuin suonenveto olisi alkamassa. Näissä harjoituksissa jalkataipeeni kärsivät eniten, koska ne oli useamman ajasta kiinni tangossa. Mutta pitää tietää, että pieni kipu kuuluu lähes joka lajiin. Varsinkin uuden lajin aloittaessa esimerkiksi lentopallossa käsivarsissa voi esiintyä herkkyyttä ja mustelmia, siihenkin onneksi tottuu.

Kuulemma tein hyvin ensikertalaiseksi, mutta yksi liike piti toistaa, niin että mulle tuli enemmän varmuutta peliin.

Tanssitunnin lopuilla käteni alkoi luisua ja kädet eivät enään jaksaneet pitää minua tangossa. Minua alkoi hiukan tuntumaan päässä tummalta, vartalo kylmältä ja olevan heikko. Kerroin ohjaajalle huonosta olostani ja hän onneksi ohjasi minut parvekkeelle istumaan ja hengittämään syvään lopputunniksi, eli viideksi minuutiksi.

Tiedän kyllä miksi minua heikotti ja kerroinkin tästä. Tanssituntia ennen olin syönyt aamupalakseni vain yhden omenan, enkä ole harrastanut aktiivisesti muuta liikuntaa😥

Tämän aamun rytmi oli ärsyttävä, koska minun piti ensimmäisen kerran herätä 7.30 viemään roskat ulos ja vieläpä lomapäivänä! En saanut tarpeeksi unta siihen mennessä, joten kurkkuuni sattui se ja päätin nukkua vielä kolme tuntia ennen tanssitunnin alkua. Sen jälkeen ehdin juuri ja juuri käydä ostamassa itselleni aamupalani maailman ruuhkaisimmasta kaupasta. Oma syy siis heikotukselle, myönnän🤪

Viikon ajan suunnitelmaani kuuluu tehdä home workout, välillä kevyttä minujumppaa ja välillä hikitreeni. Seuraavalle viikolla sallin itseni tilata uuden tanssivuoron, jolloin voin tehdä ja oppia paremmin tankotanssia. Vaikkei kunto kohenisikaan viikossa, se lisää ehkä murto-osa prosentin verran kestävyyttä

Tietoa kirjoittajasta

illi

Kirjoitan usein pääni tyhjäksi asti aina, kun on aikaa kirjoittaa se ylös. Saatan purkaa tänne elämäntilanteitani, ihmissuhteita, lemppari musiikkikappaleita, valituksia, haaveita ja muita ajatuksistani, joita en ole välttämättä läheisillenikään joutana kertoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *