Tästä haaveesta en ole vielä läheisille joutanut jorista. Mä niin haluan matkustaa yksin, ilman ketään muuta, joka saattaa pysyä liian kauan mun kanssa. Vaikka pitkäaikainen seura ois mukavaa ja tulee naurettua ja vietettyä hyvää aikaa. Tuntuu että tarviin jonkun pitkän matkan jonnekkin vaan yksin, ei väliä onko se ulkomailla vai Suomen rajojen sisällä.
Haluan vapauden olon, ilman liian tarkkoja aikatauluja, edes vuodeksi itselle omistettu matka. Kun on muita henkilöitä matkassa, pitää miettiä muidenkin tarpeita. Riittääkö ruoka ja vesi? Nyt taas pitää ostaa lisää vessapaperia. Enemmän ihmisiä, enemmän tarpeita ja kiirettä. Monesti kaikilla on aina kiire kävellä jonnekkin. Yksin jos olisin, voisin täysillä nauttia matkasta ja hidastella niin paljon kun vaan sielu halajaa ilman ylimääräistä valitusta.
Toteutan tän matkusteluhaaveen joskus, sen aika ei selkeesti oo vielä tän vuoden alussa, mutta jo kolmen kuukauden päästä voin valita mitä teen, kun opiskelut on ohi. Suunnitelmissa on tietenkin vakituinentyö matkustelun lisäksi, mutta ei työ ole hyvä syy jumittua yhdelle paikkakunnalle.
Haluun nähdä paikkoja, ikuistaa mua puhuttelevampia paikkoja, ihmisiä ja mitä vaan valokuviin ja mustekynällä paperiin.
Mullo tauti, matkakuume😩
